28. helmikuuta 2016

Long time no see

Pitkästä aikaa postausta taas kirjoittamassa! Selityksiä tälle oudolle tauolle löytyy kyllä, tosin selitysten uskottavuudesta en osaa sanoa mitään. Päälimmäisenä syynä on varmaan kuitenkin ollut espanjalainen vaihto-oppilas, joka lähti meiltä muutama päivä sitten. Myös koulu sekä kesätyöhaku ovat aikaavieviä projekteja. Nyt kun täällä kuitenkin olen, voisin luvata parantaa tapani tai sitten vain kertoa meidän kuulumisia.



Kanit ovat jääneet surullisen vähälle huomiolle lähiaikoina. Nyt on kuitenkin pitkään odotettu loma ilman suurempia suunnitelmia ja tarkoitus olisi tehdä yhtä sun toista pupujen seurana. Yhtenä tärkeimmistä asioista aion pilkkoa sähköputkista puomeja uusiin jouluna saamiini esteisiin. Toivonmukaan saatte siis loman aikana lukea täältä blogistakin jonkin sortin estepäivittelyjä! Ihan jännittää itseäkin, miten ennen joulua alkanut estehyppyloma on kaneihin vaikuttanut. Ei siis mikään tarkoituksellinen estehyppyloma, lähinnä semmoinen "liian pimeää, liian märkää, liikaa lunta..." -estehyppyloma. Sisällä hypyttäminen kun on lähes mahdotonta niin ulkona vallitseva sää on harmillisen tärkeässä osassa.



Eilen ilmoittauduin tämän vuoden ShowLinkPetsiin eli täällä Jyväskylässä järjestettävään lemmikkitapahtumaan. Meinasi jäädä vähän viime tipalle tämä osallistuminen, kun aloin miettimään mitkä kanit otan mukaan vain muutamaa tuntia ennen ilmoittautumisajan loppumista. Siinä kiireessä päädyin ilmoittamaan itseni messuille vain sunnuntaiksi, jotta lauantaina ehdin laittamaan puput järkevään kuntoon näyttelyitä varten. Kaneistani valitsin Raimon, koska se on pupulaumastani parhaiten menestynyt. Onhan sillä sopiva massa ja hyvä käsitellä, joten miksipä ei. Ainoastaan viime postauksessa kertomani karvanlähtö jännittää hieman (voi kumpa se ehtisi loppua!) sekä kuluneet kantapäät. Siskolleni Venlalle soittelin illalla myös useampaan otteeseen ja päädyimme ottamaan myös hänen kanin, Jiian mukaan. Saa nähdä, mitä tästä oikein tulee!

Ollaan tässä lähipäivinä mietitty Minnan kanssa estekisojen järkkäämistä viime elokuun tavoin tänne Jyväskylään. Jos kaikki menee hyvin, pääsette meidän pitämiin kisoihin huhtikuun lopulla! Siitä kuitenkin enemmän lähempänä, kun asiat varmistuvat.



Olipas virkistävää taas kirjoitella tänne vähän ajatuksia meidän tilanteesta! Toivottavasti saan raivattua blogille mahdollisimman hyvin aikaa nyt jatkossakin. Toivottavasti teille kaikille muille kuuluu myös hyvää ja toivottavasti olette tulossa ShowLinkPetsiin sunnuntaina 13.3. ja toivottavasti jaksoitte lukea tämän postauksen kokonaan. Heittäkääpä kommenttiboksiin vielä joku hauska kommentti ja pitäkää kiva päivä sekä kiireetön loma, jos teillä vapaata nyt on!

7. helmikuuta 2016

Laskiainen ja karvanvaihto

Kevät tuo tullessaan auringon, lämpimän ilman, linnunlaulun... ja karvanlähdön. Täällä on ollut lähiaikoina selvästi lauhempaa ja valoisampaa, jonka ovat myös kanit huomanneet ja päättäneet vaihtaa paksun talviturkin kevyeen kesäkarvaan


Omista kaneistani eniten karvaa vaihtaa Raimo, jonka vaihto kestää lähemmäs kuukauden, minkä aikana karvaa lähtee suurina tuppoina kokoajan. Onneksi karvaa ei vaihdu karvanlähtöajan ulkopuolella eli kesäisin ja talvisin sillä on todella hyvä karva, mikä on leikatuille uroksille erittäin epätyypillistä. Peppi ja Pipsa ovat sen sijaan hieman rauhallisempia karvanpudottajia eli turkki on muutaman harjauskerran jälkeen valmis.

Ennen kuin asutin Raimon yhteen tyttöjen kanssa eivät Peppi ja Pipsa vaihtaneet karvaa ollenkaan ja niillä oli ympäri vuoden puhdas ja kiiltävä turkki (voi kuinka ikävöinkään sitä aikaa). Yhteenmuuton jälkeen ovat kuitenkin kaikki vaihtaneet karvaa keväällä ja syksyllä, en tiedä katsoivatko nuo mallia Raimosta vai miten tässä näin kävi... Ei Raimokaan kyllä pudottanut karvaansa ennen kastrointia, mutta sen jälkeen pudottikin oikein kunnolla!


Koska karvanlähtö on työlästä aikaa, olen koonnut tähän muutamia vinkkejä, jotka ovat ainakin täällä auttaneet karvakasojen keskellä selviytymiseen. Voin kyllä lämpimästi suositella noita kaikkia, tosin riippuuhan se paljon kanista, että mikä toimii ja mikä ei.

- harjaan kania päivittäin Furminatorilla
- annan ananasmehua ehkäisemään suolitukosta
- siivoan häkkiä useammin
- pyyhin kania nihkeällä pyyhkeellä (karva ei pöllyä)
- keksin kanille enemmän virikettä jotta ei söisi omaa karvaansa
- "nypin" irtokarvoja
- otan karvat pois vaatteista imurilla

Jos teillä on karvanvaihtoon liittyviä vinkkejä, jakakaa ne kommentilla ja kertokaa vaikka samalla teidän kanienne karvanlähdöstä.


2. helmikuuta 2016

Lapselle lemmikki?

Taas luvassa vähän Palokka-lehteen kirjoittamaani juttua, tällä kertaa tosin jopa muutaman kuukauden vanha kirjoitus kyseessä. Tuon lehden ja tämän blogin lukijakunta eroaa onneksi sen verran toisistaan, että voin huoletta laittaa tänne samoja juttuja. Tällä kertaa teksti on suurestikin blogini teemaa koskettava asia eli juttua eläimen hankkimisesta lapselle.

Kotonani majailee kaneja, marsuja ja koira, välillä myös lampaita. Ensimmäisen kanini sain neljävuotiaana, tosin sitä hoidettiin aluksi yhdessä perheen kanssa. Useiden lähteiden mukaan eläimestä huolehtiminen opettaa lapselle vastuuta, vähentää stressiä ja ehkäisee masennusta sekä yksinäisyyttä. Tahdotko löytää nuoresi metsälenkiltä koiran kanssa vai tietokoneelle syrjäytyneenä?

Eläimistä löytyy jokaisen vaatimuksiin jotakin, lyhytikäisistä hamstereista eksoottisiin liskoihin ja monipuolisista minipossuista aktiivisiin koiriin. Kannattaa hylätä ennakkoluulot ja etsiä rohkeasti tietoa eri lajeista. Ehkä perheessänne onkin paikka suloiselle siilille tai älykkäälle fretille? Kannattaa myös miettiä, tahdotko harrastaa lemmikin kanssa näyttelyitä tai agilitya vai viettää aikaa kotona rentoutuen.

Lemmikin myötä saa paljon uusia samanhenkisiä ystäviä, jotka säilyvät läpi elämän. Suosittelen ehdottomasti eläimen hankintaa, jos vain aika, raha ja tila siihen riittävät. Hyviä puolia olen huomannut paljon enemmän kuin huonoja, eikä lemmikin kanssa koettuja hetkiä voi korvata mikään.