18. elokuuta 2015

Asenne ratkaisee! (JKL 15.8.)



Viime lauantaina koitti minun ja Raimon toiset estekisat, tällä kertaa olin tosin ollut itse paljon mukana järjestelyissä ja kisapaikka löytyi aivan kotini läheltä. Suuntamme kävi siis aamulla yhdeksän jälkeen kohti entisen ala-asteeni kenttää, matkassa mukana meillä majoittunut Suvi muutaman kanin kanssa. Paikan päällä olimme ihan ensimmäisinä, joten ehdimme hyvin purkaa tavaroita ja testata vessan avainta. Pian alkoi porukkaa kuitenkin ilmaantumaan paikalle ja lopulliseen ihmis- ja kanimäärään olin erittäin tyytyväinen. Liikaa ei väkeä onneksemme ollut ja luokat etenivät suht hyvään tahtiin ilman monen tunnin odotteluja. 

Raimon olin ilmoittanut hyppimään helppoa suoraa, helppoa mutkaa ja tiimihyppyä Zeldan kanssa.  Minkäänlaisia odotuksia ei minulla ollut, koska Raimo hyppii niin paljon fiilispohjalta, että joskus se hyppii hienostikin, mutta useinmiten etenkin kuumissa ja stressaavissa kisoissa se ei edes jaksa yrittää vaan menee suosiolla jokaisen esteen läpi. Helppo suora aloitti tämän päivän ja Raimo hyppi siinä heti kolmantena. Kumpikin kierros käytiin lopulta poitsun kanssa vain keskeyttämässä, kun ei juurikaan hyppiminen kiinnostanut.


Seuraavaksi siirryttiin mutkarataan, jonka lämmittelyssä huomasin heti Raimon asenteen muuttuneen, kun jopa yksi lämppäeste hypättiin. En olisi voinut olla onnellisempi, kun Raimo ylitti maaliesteen ja tajusin että hei, nyt se pääsi maaliin asti! Virheitä oli kertynyt neljä, mutta jokaisella esteellä se hienosti yritti ja eteneminenkin oli aivan toista luokkaa kuin suoran kanssa. Toisella kierroksella oli Raimolla jo kirkkaana mielessä esteiden järjestys, joten ensimmäisen esteen jälkeen se loikki innoissaan menemään tuttua rataa. Virheitä tuli tältäkin kierrokselta neljä, kun edellisellä kierroksella puhtaastikin hypätyistä esteistä lähti vauhdin mukana eka tai vika puomi. Nuo huolimattomuusvirheet olisin voinut ehkä välttää, jos olisin pysäyttänyt poitsun ennen estettä ja pannut sen miettimään hyppyä, mutta en sitten viitsinyt pilata hyppimisiloa, kerran kun sitä löytyi.

Päivän päätteeksi team Raimo ja Zelda lanasivat tiimihypyn kaikki esteet maan tasalle, mikä nyt oli pitkän ja kuuman päivän jälkeen enemmän kuin ymmärrettävää. En muutenkaan osaa ottaa tuota luokkaa niin tosissaan, että olisin sitä jotenkin jännittänyt tai pettynyt hieman kehnohkoon suoritukseen.



Kaikinpuolin erittäin mahtavat kisat takana, varmasti tulen järjestämään tuolla hyppelöitä myös tulevaisuudessa. Kiitos kaikille, jotka olitte mukana kanin kanssa tai ihan katselemassa, tulkaa ihmeessä uudestaan! Kiitos myös Jyväskylän kaupungille, jolta saimme vuokrattua kentän sekä Keski-Palokan koululle, jolta saimme käyttöömme vessan! Ihan tyhjin käsin ei edes jouduttu kisoista lähtemään, koska saimme Raimon kanssa mutkalta kunniamainintaruusukkeen iloisesta asenteesta ja hyvästä kannustamisesta kania kohtaan (johtuu ilmeisesti siitä, että osataan iloita jopa kanin pääsemisestä maaliin asti).
Ensimmäinen ja viimeinen kuva © Karoliina L.

4 kommenttia

  1. Hyvä te! Sun kannustus oli kyllä ihanaa kuultavaa. :')
    Ois tosi kiva jos joskus sais uudestaan kisat tuonne, väkimäärä ei oo niin suuri ja kilpailut sujuu rennommin. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :D Juu, varmasti järjestetään kisat tuonne uudestaan, ennemmin tai myöhemmin 8)

      Poista
  2. Voisitko käydä katsomassa blogiani
    Jos kiinnostaisi :) tyttö ja kanit

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voisinhan mä vilkasta, jos jossain välissä ehdin :D

      Poista

Tarkistan kaikki kommentit ennen julkaisua, joten ethän lähetä kommenttiasi suotta moneen kertaan!