26. elokuuta 2015

Liebster Award -haaste

Mut haastettiin eilen tähän useessa blogissa pyörineeseen Liebster Award -haasteeseen. Mietin pitkään tekisinkö tätä ollenkaan, mutta päädyin sen nyt kuitenkin tekemään. Pienenä ongelmana tässä nimittäin oli, että blogini lukijapalkki näyttää tällä hetkellä 273 lukijaa eli seitsemääkymmentäkolmea liikaa tämän haasteen vastaanottamiseksi. Säännöt kuuluvat nimittäin näin:

Liebster Awardin idea on uusien ja tuoreiden blogien löytäminen ja se, että pienemmätkin blogit saisivat näkyvyyttä. Liebster Award annetaan bloggaajalta bloggaajalle.

1. Kiitä sitä jolta olet haasteen saanut ja tuo tekstissäsi julki linkki hänen omaan blogiinsa.
2. Vastaa haastajan kysymyksiin.
3. Nimeä ja linkitä 6 Liebster Awardin ansaitsevaa blogia, joilla on alle 200 lukijaa.
4. Keksi 11 uutta kysymystä niille joita muistat haasteella.

Tämä blogi ei varsinaisesti ole aivan uusimmasta ja tuoreimmasta päästä, mutta eikös se mennyt niin, että säännöt on tehty rikottaviksi? En muutenkaan usko, että tämä niin virallinen juttu on, ettenkö tätä voisi tehdä, joten annetaan palaa! (Ainiin ja kiitos tälle blogille, joka haastoi meidät mukaan!)



Mitä lemmikkejä omistat?
- Minulta itseltäni löytyy tällä hetkellä kolme kania, Raimo, Peppi ja Pipsa.

Kolme parasta lukemaasi kirjaa?
- John Greenin Kaikki viimeiset sanat ja Arvoitus nimeltä Margo ovat olleet ihan huippuja! Greeniltä olen lukenut myös Tähtiin kirjoitetun virheen tosin alkuperäiskielellä. Näiden lisäksi ihan lemppareitani ovat olleet Across the Universe Matka alkaa ja samaan Across the Universe -trilogiaan kuuluva Miljoona aurinkoa. Siinä siis muutama suosikkini.

Suosikkinäyttelijäsi?
- Tämä on paha, koska en varsinaisesti katso mitään leffoja tai sarjoja näyttelijöiden perusteella tai edes perehdy niiden nimiin. Suomalaisistakin tiedän vain nämä perus Riku Niemiset ja Aku Hirviniemet, mutta en nyt niin tiedä ovatko ne mitään suosikkejani. Tässä kohtaa on siis yleissivistyksessäni niin suuri aukko, että skippaan seuraavaan.

Tavoitteesi vuodella 2016?
- Mitä ihmettä, vastahan keksin tavoitteita tälle vuodelle! Ainakin kanien kanssa olisi tarkoitus olla paljon ja yrittää pitää kaikki terveinä. Raimon kanssa käydään ehkä muutamissa estekisoissa, jos pojan innostus vain riittää. Jyväskylään olisi tarkoitus järkätä lisää estehyppelöitä ja Jiiankin kanssa kisoissa käydä kunhan ehtii ja pääsee. Jos näyttelykiinnostusta löytyy, petteilyä voitaisiin myös kokeilla kaikkien pupujen kanssa pienen tauon jälkeen.



Onko sinulla paheita? Mitä?
- Ehkä kännykällä tulee oltua joskus vähän liikaa, tosin silloinkin luen etupäässä vain blogeja.

Eläisitkö mieluummin miehen vai naisen kanssa?
- Ei ole vielä kovin ajankohtainen kysymys, mutta eläisin mieluiten miehen ja kanin kanssa.

Miten rentoudut?
- Nukkumalla, syömällä ja katsomalla Netflixiä.

Mikä saa sinut iloiseksi?
- Minut saa helposti iloiseksi moni asia ja ainakin yritän olla mahdollisimman positiivinen tilanteessa kuin tilanteessa. Muunmuassa siisti huone, mukavat ihmiset, kiireetön päivä ja onnelliset kanit (kaneihin liittyviä iloja löytyy lisää täältä) saavat helposti ilahtumaan.

Mikä saa sinut surulliseksi?
- Surulliseksi minut saa esimerkiksi ihmisten tai eläinten menehtyminen ja kärsiminen.

Kolme parasta biisiä?
- Lempibiisini päivittyvät niin tiheään tahtiin, että ensi kuussa olisivat tähän laittamani kappaleet jo aivan kamalia. En siis laita tähän mitään säästyäkseni myötähäpeältä itseäni kohtaan ensi kertaa tätä lukiessani. Etupäässä kuuntelen kuitenkin radiota ja Spotifyn Top Tracks in Finland -listaa, joista voitte kuunnella mielestäni hyvää musiikkia.

Mihin uskot?
- Uskon sääennustuksiin, vaikka kadunkin sitä usein jälkeenpäin, kun seison t-paitasillaan kaatosateessa. Uskon myös useinmiten itseeni.



Siinä taisikin olla vastaukset kaikkiin minulle annettuihin kysymyksiin. Vastapainoksi täytyy minunkin varmaan laittaa kysymyksiä seuraaville blogeille, jotka saavat tämän haasteen minulta, joten niitä löytyy alempaa.
  1. Mitä tavoitteita sinulla on, joko kanien, blogin tai ylipäätään elämän suhteen?
  2. Mistä haaveilet tällä hetkellä eniten?
  3. Kuinka monta blogia löytyy lukulistaltasi?
  4. Stressaatko helposti asioista?
  5. Ajattelitko hankkia lisää kaneja?
  6. Mistä kaniesi nimet ovat syntyneet?
  7. Mistä suorituksestasi olet ylpeä?
  8. Tykkäätkö enemmän pienistä vai isoista kaneista?
  9. Tuoko raha mielestäsi onnea?
  10. Paras muistosi kanien kanssa?
  11. Odotatko jo joulua?
Tämän haasteen tyrkkään eteenpäin seuraaville blogeille:

Postauksen kuvat © Suvi V

20. elokuuta 2015

Katso kanin loikkaa...

Eilen kävimme Jiian kanssa ensimmäistä kertaa ulkoilemassa ja kokeilemassa vähän meidän esteitä. Tyttönen pomppi nurmella ihan innoissaan ja esteitäkin se loikki menemään tosi nätisti. Kaikki kolme estettä se pääsi helposti yli, jossain vaiheessa voisikin hommata vähän uusia ja haastavampia meidän hyppyjänöille (vink vink pappa, jos luet tätä). Video- ja kuvamatskua kertyi pihalta myös ihan mukavasti ja niitä pääsettekin näkemään alempaa.


18. elokuuta 2015

Asenne ratkaisee! (JKL 15.8.)



Viime lauantaina koitti minun ja Raimon toiset estekisat, tällä kertaa olin tosin ollut itse paljon mukana järjestelyissä ja kisapaikka löytyi aivan kotini läheltä. Suuntamme kävi siis aamulla yhdeksän jälkeen kohti entisen ala-asteeni kenttää, matkassa mukana meillä majoittunut Suvi muutaman kanin kanssa. Paikan päällä olimme ihan ensimmäisinä, joten ehdimme hyvin purkaa tavaroita ja testata vessan avainta. Pian alkoi porukkaa kuitenkin ilmaantumaan paikalle ja lopulliseen ihmis- ja kanimäärään olin erittäin tyytyväinen. Liikaa ei väkeä onneksemme ollut ja luokat etenivät suht hyvään tahtiin ilman monen tunnin odotteluja. 

Raimon olin ilmoittanut hyppimään helppoa suoraa, helppoa mutkaa ja tiimihyppyä Zeldan kanssa.  Minkäänlaisia odotuksia ei minulla ollut, koska Raimo hyppii niin paljon fiilispohjalta, että joskus se hyppii hienostikin, mutta useinmiten etenkin kuumissa ja stressaavissa kisoissa se ei edes jaksa yrittää vaan menee suosiolla jokaisen esteen läpi. Helppo suora aloitti tämän päivän ja Raimo hyppi siinä heti kolmantena. Kumpikin kierros käytiin lopulta poitsun kanssa vain keskeyttämässä, kun ei juurikaan hyppiminen kiinnostanut.


Seuraavaksi siirryttiin mutkarataan, jonka lämmittelyssä huomasin heti Raimon asenteen muuttuneen, kun jopa yksi lämppäeste hypättiin. En olisi voinut olla onnellisempi, kun Raimo ylitti maaliesteen ja tajusin että hei, nyt se pääsi maaliin asti! Virheitä oli kertynyt neljä, mutta jokaisella esteellä se hienosti yritti ja eteneminenkin oli aivan toista luokkaa kuin suoran kanssa. Toisella kierroksella oli Raimolla jo kirkkaana mielessä esteiden järjestys, joten ensimmäisen esteen jälkeen se loikki innoissaan menemään tuttua rataa. Virheitä tuli tältäkin kierrokselta neljä, kun edellisellä kierroksella puhtaastikin hypätyistä esteistä lähti vauhdin mukana eka tai vika puomi. Nuo huolimattomuusvirheet olisin voinut ehkä välttää, jos olisin pysäyttänyt poitsun ennen estettä ja pannut sen miettimään hyppyä, mutta en sitten viitsinyt pilata hyppimisiloa, kerran kun sitä löytyi.

Päivän päätteeksi team Raimo ja Zelda lanasivat tiimihypyn kaikki esteet maan tasalle, mikä nyt oli pitkän ja kuuman päivän jälkeen enemmän kuin ymmärrettävää. En muutenkaan osaa ottaa tuota luokkaa niin tosissaan, että olisin sitä jotenkin jännittänyt tai pettynyt hieman kehnohkoon suoritukseen.



Kaikinpuolin erittäin mahtavat kisat takana, varmasti tulen järjestämään tuolla hyppelöitä myös tulevaisuudessa. Kiitos kaikille, jotka olitte mukana kanin kanssa tai ihan katselemassa, tulkaa ihmeessä uudestaan! Kiitos myös Jyväskylän kaupungille, jolta saimme vuokrattua kentän sekä Keski-Palokan koululle, jolta saimme käyttöömme vessan! Ihan tyhjin käsin ei edes jouduttu kisoista lähtemään, koska saimme Raimon kanssa mutkalta kunniamainintaruusukkeen iloisesta asenteesta ja hyvästä kannustamisesta kania kohtaan (johtuu ilmeisesti siitä, että osataan iloita jopa kanin pääsemisestä maaliin asti).
Ensimmäinen ja viimeinen kuva © Karoliina L.

16. elokuuta 2015

Because of you

Viime postauksen kommentteihin tuli paljon arvauksia uudesta pupusta, jotka olivat tosiaan kaikki aivan oikein. Eilen Jyväskylän kisoista meille kotiutui ihana ja ystävällinen tyttökani nimeltä Jiia, virallisemmin Because of you. Kani tuli asumaan tänne meille kanirakkaan siskoni hoiviin, kyseessä ei siis ole minun oma kanini, vaikka pupusta juttua blogiini tuleekin aina välillä.

Jiia on kaksi ja puoli vuotta vanha naaraskani, rodultaan risteytys. Estetaustaa löytyy ja klassauksia onkin kolme vaikeasta suorasta ja yksi vaikeasta mutkasta. Välillä tulemme siis ehkä kisoissakin käymään, etupäässä kuitenkin puuhaillaan kaikenlaista kivaa kotona. Jiia pääsi tosiaan muuttamaan eilen komppariyksiöön Venlan huoneeseen ja on sieltä katsellut uutta paikkaa yön yli. Aamulla tutustuttiin tulokkaaseen sitten vähän lisää ja reippaalta tytöltä tuo kyllä vaikuttaa kaikin puolin! Illalla olisi tarkoitus vielä vähän harjailla pupua, koska karvanvaihtoa on havaittavissa suht reilusti.

Lisää parempia kuvia Jiiasta on varmasti luvassa myöhemmin, kun päästään sen kanssa ulkoilemaan. Oman sivun tekemistä olen myös miettinyt, koska vaikka kani onkin siskoni, se täällä kuitenkin esiintyy ja saattaa herättää ihmetystä uusille lukijoille (eikä vanhemmillekaan tekisi varmaan huonoa lukea vähän lisätietoa tuosta kanitytöstä). Katsotaan nyt kuitenkin ihan rauhassa ja annetaan Jiiuskan tottua uuden kodin tuoksuihin ja uuteen omistajaan.

9. elokuuta 2015

Sunnuntain kuva-arvoitus!

Ajattelin antaa teille nyt sunnuntain ja loppuvan kesäloman kunniaksi pienen pähkinän purtavaksi. Arvaako kukaan kuvien perusteella, mitä täällä on tekeillä? Vastauksen saatte tietää viikon kuluttua! (ja te joille olen asiasta jo kertonut, olette nyt hiljaa, että jännitys säilyy)


5. elokuuta 2015

Estetreenailua kentällä




Aamulla pantiin kamat kasaan ja lähdettiin kohti uusia seikkailuja eli päin Tessan ja pupujen asuinaluetta. Suunnitelmissa oli lähteä treenaamaan meidän kummankin esteillä viereiselle hiekkakentälle muutamaksi tunniksi ja niinhän siinä sitten kävikin, että iltapäivä vierähti rennoissa tunnelmissa kaneja hypytellen. Oli muuten tosi hyvä kenttä, sopivan syrjäinen, ei liika ohikulkijoita! Esteet saatiin raahattua paikalle maitokärryillä ja kanit kulkivat kätevästi bokseissa.

Raimo yllätti mut tänään kyllä ihan täysin! Ensin hypittiin suorarataa, jolla etenkin ekat kerrat meni tosi nätisti, ainoastaan pieniä huolimattomuusvirheitä jos niitäkään. Pian poitsulle kuitenkin tuli kuuma ja väsy, joten päästin sen boksiin huilamaan. Myös tiimihyppyä kokeiltiin eli Raimo hyppi muutaman kerran rataa Ompun kanssa yhdessä.

Lopuksi päätettiin kokeilla vielä pituushyppyä. Aluksi ajattelin, että en hypyttäisi Raimolla pituutta ollenkaan, kun kuumakin oli ja oltiinhan kentällä oltu jo yli tunti. Päätin lopulta testata nopeasti, mitä Raimo olisi tästä hyppylajista mieltä ja aloitettiin hyppääminen ehkä n. 80cm kohdalta. Niin se vain sitten hyppi 130cm asti, ihan hullua! Varmasti kokeilen tuota vielä joskus uudelleen, ties mihin Raimo voi pystyä, jos kyseessä ei ole hellepäivä ja aiemmin hypittynä jo reilu tuntia. Kyseessä oli vieläpä aivan ensimmäinen kerta, kun tuota kyseistä tyyliä kokeiltiin, on se ihmejänö tuo Raimo.


Video Raimon 130cm loikasta:


Kolme ensimmäistä kuvaa ja video © Tessa J

2. elokuuta 2015

Eläimetkin kuuntelevat!

Ainakin omat eläimeni tykkää kunnella tota Suomipopin Aamulypsyä, suosittelen muillekin laittamaan kokeiluun! Niin ja laittakaahan mutterista videon laatua paremmaksi!