27. huhtikuuta 2015

Sadepäivä

Aamulla heräsin klo 8:35 ja päätin tehdä blogiin "my dayn" kuvina. Ensimmäisessä kuvassa poseeraa siis herätyskello.


Aamumme alkoi tänään normaaliin tapaan syömällä. Ensin minä täytin pupujen kupit Rabbit Royalella ja sitten oman mahani pastasalaatilla ja suklaalla (aivan esimerkillisen hyvä aamupala, tiedän)


Kun kaikki saivat mahansa täyteen, menin minä vielä takaisin sänkyyn selaamaan vähän blogeja sun muuta kännykällä.


Aamupalan jälkeen lähdimme Trogenin kanssa lenkille järven rantaan, vaikka sää olikin harmaa ja sateinen. Melkein uskalsi poika mennä uimaan, ehkä sitten ensi kerralla!


Paluumatkalla löysimme leskenlehtiä - selvä keväänmerkki bongattu! Pystyin ottamaan myös kuvan, vaikka saappaat olivatkin täynnä mutaa ja sukat läpimärät (en suosittele laittamaan jalkaan rikkinäisiä kumppareita, jos olette lähdössä rämpimään metsän läpi juuri sulaneeseen rantaan...).

Kotona päätin lakaista Pepin ja Pipsan aitausta. On se outoa, kun ne papanoi aivan ympäriinsä, vaikka olen niitä yrittänyt monta vuotta vessalaatikolle kouluttaa. Raimolla sen sijaan on aina osunut jokainen papana oikeaan paikkaan - se on selvästi luonnonlahjakkuus!


Kokeisiinkin täytyi lukea...


... kunnes sisko pyysi mukaan hyppimään trampalle. Lähdin mielelläni, kun toinen vaihtoehto olisi ollut koeluku. ;)


Iltapäivällä oli edessä yksi päivän kohokohdista! Pomppiessa ehtikin jo tulla nälkä.


Ruoan jälkeen oli ulkona alkanut taas satamaan, joten emme voineet lähteä sinne pupujen kanssa



Iltapäivällä päästin Raimon hyppimään vapaaksi aitauksen ulkopuolelle. Poitsu kirmaili ympäri huonetta ja ehti tehdä myös ystävyyttä Pepin kanssa.


Kun Raimo oli purkanut energiaa jo pitkän tovin, aloin katselemaan YouTube-videoita


Kun en enää löytänyt YouTubesta hyvää katsottavaa, katsoin Trogenin kanssa Netflixistä Valehtelevia Viettelijöitä.


Illalla kirjoittelin vielä hetken tätä postausta.


Lopuksi ruokin kanit ja menimme kaikki nukkumaan.

19. huhtikuuta 2015

Pyryn hautajaiset


Pyry on ollut jo lähes kuukauden paremmilla porkkanamailla, ruumis laatikossa odottamassa hautaamista. Tänään olivat maat jo kokonaan sulaneet, joten koitti aika kaivaa syvä kuoppa ja askarrella hautakivi upean kaniherran muistoille. Hautapaikka oli valittu jo syksyllä, kun pikkusiskoni kani Hertta menehtyi suolitukokseen. Silloin päätimme, että samaan paikkaan haudattaisiin myös muut kanit. Hautajaisseremoniat eivät olleet kovin suuret ja kakkukahvit jätettiin kokonaan väliin, mutta kyllä siinä paljon tuli yhteisiä muistoja lähes kymmenen vuoden ajalta mieleen.

18. huhtikuuta 2015

Hyppy huhtikuun puoliväliin

Kevättä ihaillessani on päässäni pyörinyt koko ajan, että pitäisi päästä hypyttämään Raimoa pitkästä aikaa ulos. Tänään minulla vihdoin oli aikaa, kuvaaja ja sopiva sää, joten kokosin esteradan ja hain Raimon hyppimään. Tällä kertaa menimme vain matalia esteitä, koska viime hypyistä oli pitkä aika, puhumattakaan viime hypyistä ulkona! Hypyt menivät mielestäni kuitenkin yllättävän hyvin ja ensi kerralla varmasti vielä paremmin. 

Tässä postauksessa kerroin Pipsan turkin kaljusta läikästä, josta irtosi eräs päivä yllättäen karvat. Nyt voin kuitenkin ilokseni kertoa, että kohdassa kasvaa tällä hetkellä tiheästi vielä hieman normaalia lyhyempää karvaa. Kaikki on siis nyt hyvin, vaikka en vieläkään eläinlääkärikäynnistä huolimatta tiedä, mikä siinä oli ja miksi karvat irtosivat.

No mutta palataan aiheeseen! Tein tämän päivän hypyistä lyhyen videon, joten katsokaa ja nauttikaa Raimon pomppimisesta! :)



P.S. Kertokaa toki mielipiteenne uudesta ulkoasusta!

12. huhtikuuta 2015

Kevättä ilmassa!

Ainakin täällä Keski-Suomessa kelit ovat tällä hetkellä aivan parhaimmillaan, kun ei tuule ja aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta. Asteitakin on yli viisitoista eli kyseessä on lähes kesäkelit. Tätä säätä olen odottanut jo monta viikkoa katsellen ikkunasta räntäsadetta ja kamalaa tuulta, joten heti eilen aamulla huomatessani tämän iloisen yllätyksen nappasin kanit kainaloon ja kameran kaulaan ja lähdin ulos nauttimaan tuosta ihanasta kevätsäästä. Olivat puputkin varmasti mielissään, kun aurinko lämmitti turkkia ja sai juoksennella sulaneella maalla. Nyt täytyy vain sormet ristissä toivoa, että takatalvi ei enää iskisi!:)

8. huhtikuuta 2015

Kaninpoikasia

Ovatko kaninpoikaset teidänkin mielestä suloisia? Niin minustakin! Nyt pääsette katselemaan, miltä minun kanini näyttivät nuorina.

Raimon poikaskuva © Maija Suni


Voi, miten ihana pikku-Raimo! Erittäin paljon on kuvassa piirteitä, jotka eivät ole näin vuoden kuluessa muuttuneet, vaikka kokoa onkin tullut reippaasti lisää ja toinen korva on laskeutunut lupaksi.

Mitä näin suloisesta kanista voi edes sanoa? Kuvan tunnistaa helposti Pepiksi, mutta pää (ja koko ruumis) on pyöreämpi ja nuoremman näköinen. Vähän kuin babyface kaneilla!

Tältä Pipsa (ja sisarukset) näyttivät kolme vuotta sitten kaksiviikkoisina. Samannäköinen tyttö kyllä on edelleen, mutta valkoiset läikät ovat lähteneet pois niskasta sekä otsasta.

Hauskaa loppuviikkoa kaikille, toivottavasti teillä oli mukava pääsiäinen!

1. huhtikuuta 2015

Pipsa ei voi hyvin

Pari viikkoa sitten torstaina  19.3. huomasimme Pipsan selässä kaljun kohdan, jonka takia se ei lähtenyt näyttelyihin mukaan, vaikka olin kaikki kolme sinne ilmoittanut. Karvat olivat lähteneet kanin selästä alle kuudessa tunnissa, koska olin samana iltapäivänä valmistellut kaneja näyttelyihin enkä ollut esimerkiksi harjaamisen yhteydessä huomannut mitään poikkeavaa. 

Pipsan selkä torstaina 19.3.


Viikonlopun ohi tarkkailimme kohtaa, joka ei näyttänyt kutiavan, hilseilevän tai kuivuvan eli loisia tmv. vakavaa sillä ei näyttänyt olevan. Maanantaina soitimme kuitenkin elänlääkärille, joka käski tarkkailla kohtaa ja epäili karvanlähtöä tai ärsytystä iholla. 

Tähän asti olen tarkkaillut sekä puhdistanut ja rasvannut Pipsan kohtaa kuten eläinlääkäri neuvoi eikä edistystä ainakaan huonompaan suuntaan ole tapahtunut. Pyryn lopettamisen yhteydessä sovimme kuitenkin, että antaisin noille kolmelle loishäädöt (ehkäisemään loisia jos Pyryn tila johtui cuniculista), jolloin tuli myös puheeksi Pipsan tilanne. Eläinlääkäri suositteli Pipsan käymistä näytillä, joten aika varattiin tälle päivälle.

Tänään suuntasimme Pipsan kanssa Palokan Animagiin klo 15:40. Mitään maailmaa mullistavaa ei odotuksieni mukaan tapahtunut - vain testejä, joilla selvisi, että Pipsan ongelma ei ole peräisin hilsepunkista. Tämä lääkäri ei oikein kertonut, mitä epäilisi Pipsalla olevan, ainoastaan mitä sillä ei ole. Kohdassa, josta karvaa oli lähtenyt huomattiin kuitenkin tummempaa nahkaa, joka saattaa olla oire ihokuolio-taudista, jos iho on karvojen lähdön aikaan muuttunut tuon väriseksi, mutta kyse saattaa olla myös pigmenttivirheestä. Taas saimme kuitenkin vain ohjeen seurailla Pipsaa ja katsoa leviääkö karvaton kohta ja kasvaako tumma alue.

Pipsan selkä tänään


Itse en myöskään usko Pipsalla olevan loisia. Uskon/toivon, että karvan lähteminen johtuisi karvanlähdöstä tai ärsytyksestä iholla. Yksi selitys voisi olla myös se, että Peppi olisi nyhtänyt Pipsalta karvaa (jota välillä tekee), mutta en oikeastaan usko, että se olisi pystynyt irroittamaan niitä noinkin isolta alueelta. Jatkan kuitenkin kaikkien ohjeiden mukaan seurailemista. Jos teille tulee mieleen mahdollisia karvojenirtoamissyitä tai vinkkejä Pipsan ongelmaan, otan niitä mielelläni vastaan!