29. marraskuuta 2014

Kannattaako ostaa lapselle kani?


Tämä on toinen osa kahden postauksen postaussarjasta. Ensimmäisessä käsiteltiin kanin saamista lapsen (= kania haluavan) ja tässä vanhemman (= lapselleen kania hankkivan) näkökulmasta. Kuitenkin vaikka tämä onkin suunnattu lapsien vanhemmille, suosittelen ihan jokaista ensimmäistä kania hankkivaa lukemaan tämän!
En ole varma, mitä minä olen tästä asiasta kertomaan, koska minulla ei ole kania tahtovia lapsia (yllätysyllätys), mutta sen sijaan on minulla kymmenen vuotta kokemusta ja kaneja ollut koko ikäni, joten ehkä osaan kuitenkin kertoa myös näitä kanien huonompia puolia, joita ei aina hankkiessa tule ajatelleeksi (etenkin, jos oma kanihistoria perustuu söpöjen kuvien katseluun).


Ei kannata ostaa kania syntymäpäivä-/joululahjaksi vaan pitkän harkinnan ja miettimisen jälkeen. Ei kannata ostaa kania myöskään ensimmäisestä pyynnöstä, eikä ehkä vielä seuraavastakaan. Kani on usein hetken mielijohde ja unohdetaan täysin ajatella, että samalla sitoudutaan käyttämään päivittäin useita tunteja kanin hoitoon seuraavat kymmenen vuotta.

Entä jos kani sairastuu? Kanille saattaa tulla monenlaisia sairauksia oikeanlaisesta hoidosta riippumatta, esimerkiksi erilaiset hammassairaudet kuten hammaspiikit ovat yleisiä. Muistathan myös, että eläinlääkärikuluihin saattaa mennä satoja euroja rahaa, koska sairauden iskiessä kani on saatava nopeasti hoitoon. Myös kastrointi on kalliimpi kuin esimerkiksi kissan. Sairaudet ovat myös yksi syy, miksi kanien kanssa tulisi viettää päivittäin paljon aikaa. Kanit peittelevät saaliseläiminä kipeyttään viimeiseen asti, joten pelkästään sivusilmällä katselemalla ei huomaa kanin olevan sairas.

Pienille lapsille kani ei ole paras lemmikkivaihtoehto. Kaneja on käsiteltävä paljon ja alle kouluikäinen ei välttämättä pysty pitämään rimpuilevaa kania sylissä kuten ei myöskään ranskanluppaa tai muuta suurta rotua. Pienten lasten saattaa olla välillä myös hankala hahmottaa sitä, että kanit elävät meidän ihmisten kautta ja niillä on paljon tarpeita, joista tulisi huolehtia.

Ei tämä ole pelkkää ruusuilla tanssimista. Kaikista asioista löytää myös niitä huonoja puolia, jos alkaa miettimään. Se on sitten toinen juttu kannattaako miettiä niitä vai postiivisia puolia, joita löytyy myös varmasti! Tähän loppuun kokoan vielä joitain kanien huonoja puolia (hyviä puolia löytyy sarjan edellisestä osasta):

  • Kanit sotkevat paljon ja vain harva kani oppii täysin sisäsiistiksi.
  • Mikään, ei edes kanien hoito ole ilmaista. Menoja löytyy ruoista ja puruista virikkeisiin sekä häkkiin.
  • Kanit vievät tilaa, ellet päätä teljetä pitkäkorvaasi sen eliniäksi tehdashäkkiin.
  • Kanit voivat elää yli 10 vuotta. Tässä ajassa se juuri kanin saanut 9-vuotias on kasvanut 19-vuotiaaksi.
  • Kanit peittelevät taitavasti sairauksiaan ja sen kipuja on hankala huomata.
  • Kaneissa on paljon luonne-eroja eli ei kannata ihmetellä, jos se Söpö-pupu ei olekaan niin rauhallinen kuin kuvassa.
  • Kanit ovat äänekkäitä eläimiä ja jos kanit asuvat makuuhuoneessa, kannattaa varautua yöunien menettämiseen.

Yritän yleistää tietyn ikäisiä mahdollisimman vähän, koska joku 10-vuotias saattaa olla aivan valmis kanin hankintaan, mutta toisella onkin vielä paljon kasvettavaa ennen lemmikkiä. Ei siis kannata miettiä kanin hankkimista iän kautta tai katsella keskustelufoorumeilta, minkä ikäiselle lapselle kanin voi hankkia. Sen sijaan omaa järkeä kannattaa käyttää ja miettiä kanin ottamista rauhassa.

Tämän postaussarjan toinen ja viimeinen osa päättyy nyt. Mielipiteitä saa heitellä kommenttilootaan.

22. marraskuuta 2014

HUIPPUISO ARVONTA, 200 lukijaa

Tänään blogissa oli mua vastassa hurja numero, 200! Iso kiitos kaikille, ihana kun jaksatte seurailla meidän kuulumisia! Oon ihan älyttömän ilonen ja kiitollinen kaikista ihanista kommenteista, joita laitatte. Piristää aina päivää lukea kommenttiboksista kivoja sanoja ja saada palautetta.

Mietin, mitä voisin arpoa. Jotain joka mahtuisi helposti kirjekuoreen. Jotain joka sopisi minkä tahansa lemmikin omistajalle ja josta kaikki varmasti pitäisivät. Sitten keksin. Arvon 20 euron lahjakortin Faunattareen / Mustiin ja Mirriin! Voittaja saa siis valita kumpaan lahjakortin tahtoo eli kumpi on lähempänä tai muuten kiinnostaa enemmän. Jos kumpaankaan myymälään ei ole mahdollisuutta päästä (lahjakortti on voimassa vuoden), kannattaa valita Musti ja Mirri, koska niiltä löytyy myös verkkokauppa.

L u e   k u n n o l l a  :


  • Vain blogin rekisteröitynyt lukija saa osallistua  
  • Viimeinen osallistumispäivä on ma 15.12 ja voittajan kerro seuraavana päivänä
  • Arvon voittajan perinteisellä hattuarvonnalla eli nostamalla lapun kulhosta
  • Ilmoitan voittajalle voitosta henkilökohtaisesti sähköpostilla sekä julkaisen voittajan blogissa
  • Osallistuminen on teille helppoa ja täysin ilmaista

Kommentoi tähän postaukseen lukijanimesi, jolla luet tätä blogia Bloggerin kautta sekä sähköpostisi, johon ilmoitan, jos olet voittanut. Tällä saat yhden arvan.

Voit kaksinkertaistaa mahdollisuutesi voittaa, jos mainostat arvontaa blogissasi (voit käyttää apuna alta löytyvää kuvaa) ja linkkaat kommenttiin myös postauksen/blogin, josta mainos löytyy.

Ilmoitathan kommentin loppuun vielä osallistutko yhdellä vai kahdella arvalla!

Erkki Esimerkki:
Lukijanimeni: Erkki
Sähköposti: erkki.esimerkki@erkinposti.fi
Mainostus: erkinesimerkkiblogi.blogspot.fi
Osallistun 2 arvalla!



    !

8. marraskuuta 2014

NYT SE ALKOI! (video)

Nyt se alkoi, talvi nimittäin; Pyryn yhdeksäs, Pepin viides, Pipsan kolmas ja Raimo-nuorukaisen ensimmäinen! Lunta maassa ja lämpömittari näyttää alle nollaa. Mitä tehdä? Masentua vai mennä ulos nauttimaan jäätävästä kelistä? Minä valitsin jälkimmäisen ja otin mukaan kanit, kameran sekä siskoni auttamaan kuvaamisessa. Onhan minunkin pakko tuosta epänormaalista sääilmiöstä nimeltä ensilumi päästä ilmoittamaan teille kaikille, jotka olette juuri saaneet omaan blogiin tehtyä päivityksen samasta aiheesta.  No mutta pidemmittä puheitta, katsokaa alhaalta löytyvä video, koska yksi kuva video kertoo enemmän kuin tuhat sanaa.




2. marraskuuta 2014

Raimo mummolassa

Eilinen päivä (1.11.) oli kaikin puolin mukava ja kanit olivat menossa mukana, joten ajattelin kirjoitella siitä. Aamu alkoi, kun heräsin kellon ollessa lähes kahdeksan ja annoin kaneille aamuruoat. Ulkona oli täydellinen keli kanien kuvaamiseen, joten nappasin Pyryn mukaan ja kiiruhdin kameran kanssa raikkaaseen ulkoilmaan. Pihalla oli maa valkoinen kuurasta ja sopivan kirkasta eli näin vaihteeksi kuvatkin onnistuivat ihan hyvin. Myös Pyry poseerasi oikein nätisti!


Hiljattain siirryin seuraavaksi aamupalalle, jossa sovimme, että otan Raimon mukaan mummolaan, koska samalla näkisin, miten se suhtautuu kuljetusboksissa matkustamiseen. Pakkasin siis tarvittavat tavarat laukkuun sekä Raimon boksiin ja lähdimme matkaan.


Menomatka meni erittäin hyvin ja Raimo ei vaikuttanut stressaantuneen siitä. Heinää se vain  mussutti. Perillä Raimo pääsi vapaaksi takkahuoneeseen eli paljon oli pojalla tilaa juoksennella. Aluksi pysyttiin vain omassa boksissa ja käytiin kurkkimassa uutta paikkaa, mutta pian Raimo ottikin jo hienosti koko tilan haltuun ja oli oma sosiaalinen itsensä.


Olin ottanut mukaan valjaat, jotta voisin Raimon kanssa käydä ulkoilemassa mummolan pihassa. Onnekseni ei aamun kuura ollut vielä kahdeltatoistakaan sulanut pois, joka mahdollisti hienompien ja valoisampien kuvien ottamisen ulkona.





Hieman ennen kello kolmea alettiin pakata tavaroita ja lähteä takaisin kotiin. Paluumatka meni Raimon osalta aivan yhtä hyvin kuin tulomatka ja kotona olimme jo ennen neljää. Loppuillan vietin itse kaverini syntymäpäivillä ja Raimo palautuen matkasta. Kiva päivä, vai mitä!