21. lokakuuta 2014

Näin saat äidin suostumaan kaniin

Tämä on ensimmäinen osa kahden postauksen postaussarjasta. Ensimmäisessä käsitellään kanin saamista lapsen (= kania haluavan) ja seuraavassa vanhemman (= lapselleen kania hankkivan) näkökulmasta.

Tämä on minulta usein kysytty kysymys, johon en ole oikein ikinä osannut vastata, koska itse en ole joutunut vanhempiani kaniin suostuttelemaan. Tämä postaus on omistettu niille, jotka eivät vielä kania omista ja sellaisen haluaisivat. Tässä siis kerron miten saada äiti suostumaan kaniin, toivottavasti saatte jotain irti!




Käytä vanhempiasi näyttelyssä/kasvattajalla. Kun äitisi pääsee aivan omin silmin ihailemaan kaneja, ei hän pysty olemaan ihastumatta niihin. Näyttelyissä olevat kani-ihmiset suostuvat myös varmasti kertomaan kanien hoitamisesta, koska omasta mielenkiinnonkohteesta jaksaa mielellään kertoa muillekin. Kannattaa ottaa myös selvää, onko paikkakunnallasi kasvattaja, joka voisi näyttää kanejaan sekä kertoa niiden hoitamisesta.

Näytä kanien kuvia. Kuvat voivat olla mahdollisesti tahtomasi kanin/kanirodun kuvia tai sitten Googlesta muiden suloisten kanien kuvia. Tätä kannattaa kokeilla, jos edellä mainittu keino ei onnistu eli vanhempasi eivät pääse näkemään eläviä kaneja. 

Huolehdi jonkun toisen lemmikistä. Tämä on hyvä keino, jos vanhempasi epäilevät, pystytkö sitoutumaan hoitamaan kania. Lenkitä siis vaikka säännöllisesti naapurin koiraa tai huolehdi muutama viikko siskosi hamsterista.

Osoita mielenkiintoa ja opiskele. Lainaa vaikka kirjastosta kaniaiheisia kirjoja tai selvitä netistä tarvittavat tiedot häkistä ja ruokinnasta. Suosittelen myös lukemaan kaniblogeja ;).

Lupaa hoitaa kani itse. Jos kanista ei tule olemaan muulle perheelle vaivaa, on saamistodennäköisyys reilusti suurempi. Kannattaa kuitenkin muistaa, että tuo lupaus pettää helposti ja lapsen lemmikki on aina loppujen lopuksi vanhemman vastuulla! Muista siis miettiä tarkkaan, pystytkö tuohon ehkä vielä 10 vuotta myöhemmin.

Maksa kani itse. Yleensä tämän jälkeen vanhemmat viimeistään suostuvat, mutta kannattaa miettiä, onko sinulla varaa kanin ruokiin, tarvikkeisiin, eläinläälärikuluihin ja muihin kustannuksiin. Mikäli näin ei ole, ei kannata lupautua itse mitään maksamaan ongelmien välttämiseksi.

Älä jankuta. Se ei ainakaan auta asiaa millään tavalla.

Perustele. Mieti hyviä syitä, miksi tahdot kanin ja miksi vanhempiesi pitäisi ostaa sellainen sinulle. Tämä on todella tärkeää ja suosittelen miettimään syitä kunnolla. Kokeile ainakin näitä:
- Lemmikin omistaminen opettaa paljon! Ehkäisee myös mm. masennusta (lue lisää esimerkiksi täältä)
- Kaninättelyt, estekisat ja ylipäätänsä kaneilu olisi hyvä (ja esimerkiksi jääkiekkoon verrattaessa halpa) harrastus, jonka kautta saisi myös uusia ystäviä.

Älä luovuta. Vanhemmat saattavat ajatella kanin olevan hetkellinen mielijohde, joten älä luovuta. Jos toivot muutaman vuoden päästä edelleen kania, sinun on huomattavasti helpompi saada se (ellei vanhemmillasi ole mitään suurempaa syytä kuten allergia). Tällöin pystyt myös osoittamaan itsellesi, että kani olisi sinulle se oikea lemmikki.

Listaa kanien hyviä puolia. Ja niitä kyllä löytyy! Hyvä keino tämäkin, varsinkin jos vanhemmat tahtoisivat mieluummin muun lemmikin. Tässä muutamia:
- Hiljaisuus, tosin hieman suhteellista ja riippuu kanista, mutta ei kuitenkaan hauku tmv.
- Koko, rotuja löytyy erikokoisia ja niistä on helppo valita itsellensä sopivin. Ei myöskään vie paljoa tilaa ellei sitten hanki useampaa kania ja rakenna jokaiselle omaa isoa aitausta, mutta siitä tuskin kukaan vasta ensimmäistä kania hankkiva suunnittelee.
- Seura, kanit ovat todella seurallisia ja sosiaallisia eläimiä, joiden kanssa ei tule tylsää!
- Monipuolisuus, kaneja voi hypyttää esteillä, käyttää näyttelyissä, ulkoiluttaa valjaissa, opettaa temppuja...
- Elinikä, minun mielestä ainakin kanien elinikä on todella sopiva. Minusta on kiva, että kanit elää enemmänkin kuin sen muutaman vuoden. Montakymmentävuotta elävän kanin kanssa saattaisi taasen tulla myös hieman ongelmia.


Oliko postauksesta apua? Miten te olette saaneet vanhempanne suostuteltua kaniin?

17. lokakuuta 2014

Jälleennäkeminen


Keskiviikkoiltana laskeutui lentokone Helsinki-Vantaan lentokentälle täynnä Gran Canarialta saapuvia ihmisiä. Yksi niistä olin minä ja vaikka olisin voinut mielelläni jäädä uima-altaille aurinkoon, odotin kovasti kanien näkemistä viikon jälkeen. Ei Raimokaan ole edes ollut aiemmin useampaa päivää ilman minua ja kyseessä on vielä ihan supersosiaalinen kani.

Kanarialla, Arguineguinissa ei sen sijaan paljoa eläimiä näkynyt. Muutama kulkukissa ja -koira, mutta ei kaneista tietoakaan. Kauppojen eläinhyllyt olivat myös mitä alunperin olin ajatellut - koirien, kissojen, lintujen ja kilpikonnien tavaroita. Ostosten tekemiseen (tulijaisia lukuunottamatta) en kuitenkaan aikaani siellä käyttänyt vaan pikemminkin uimiseen, syömiseen ja auringon ottamiseen. Mahtava paikka, pakko myöntää!

Kaneja hoiti ja ruokki loman ajan mummo ja pappa (suuri kiitos heille!) sekä 3-vuotias serkkupoikani. He antoivat kaneille Rabbit Royalia, täyttivät vesikupit ja -pullot, lisäilivät heinää, laittoivat häkkeihin kuusenoksia sekä antoivat tuoreruokaa kuten vesiheinää, salaattia ja porkkanaa. Aika hyvin, sanon minä. Hoitajat kävivät joka päivä ja lähettivät lisäksi kanien kuulumisia  ja vointeja sähköpostilla, jotta tiesin niiden voivan mainiosti.

Kotiin palattuani oli kaikki suorastaan paremmin kuin hyvin! Pyry voi aivan upeasti ja siitä on kuoriutunut kuin uusi nuori kani. En voi käsittää, miten se on saanut niin hyvin massaa, onhan se jo yli 9-vuotias! Raimokin on kasvanut aivan aikuiseksi kaniksi. Luulin sen olevan jo täysikasvuinen, mutta niin se vain hurahti. Peppi ja Pipsa ovat olleet kuulemma hieman arkoja ja jännittäneet uusia ihmisiä, joka ei ole tosin mitään uutta. Alla vielä papan lähettämiä kanien kuvia sekä lainauksia sähköposteista.


 "Täällä on kaikki hyvin, kaikki ovat reippaita."

"Pyrykin oli kyllä reipas ja syönyt hyvin."


 "Kyllä sinulla on paljon siivoamista kun tulet, kun puput on viikon ollut siivoamatta."

1. lokakuuta 2014

Tasaantunut arkirytmi

Helou kaikki kanikaverit, pitkästä aikaa! :)


Nyt on arkirytmi vihdoin tasaantunut ja on aikaa kirjoitella enemmän näitä postauksia. Kokeita on paljon, mutta kyllä sitä aikaa jostain pystyy aina blogin pyörittämiseen ja kanien hoitoon puristamaan (puristamaan? hah).
  
Pepsulle ja Pipsulle (tutummin Pepille ja Pipsalle) kuuluu hyvää. Muutamat näyttelyt on tytöille tulossa eli siis marraskuussa Lemmikkimessuille ja joulukuussa Äijälän pikkujoulunäyttelyihin Suvin kanssa. Äijälän näyttelyt siis varmat, mutta Lemmikkimessuille jo perinteeksi muodostunut kyytiongelma... Jompiin kumpiin tai kumpiinkin näyttelyihin lähtee messiin myös Raimo-poitsu, joka on muuten oppinut olemaan nätisti sylissä ja käsiteltävänä. Sen sijaan esteet ovat jääneet vähemmälle, mutta niitäkin olisi tarkoitus treenailla vielä ennen lumien tuloa.

Pyrylle kuuluu myös yllättävän hyvää! Olen jo tainnut kertoa täällä blogissa, kuinka Pyry on nuortunut selvästi henkisesti, mutta muutama päivä sitten se ihan ylitti itsensä.  En olisi ikinä uskonut, että 9-vuotias kani virkistyisi niin, että loikkaa aina, kun avaan häkin oven (esimerkiksi ruokaa antaessa) ulos sieltä hyppimään riemuloikkia matolleni! Voi pikkuista. :'3


Tasan viikon päästä (8.10) lähden Kanarialle ja kaneja hoitaa jotkut sukulaiset, luultavasti mummo ja pappa. Reissu tarkoittaa myös sitä, että postauksia ei tule viikkoon ellen saa tehtyä jotain postausta "varastoon". On niitä pidempiäkin taukoja täällä blogissa välillä nähty, joten ette varmaan taukoa edes huomaa.

Hauskaa keskiviikkoiltaa kaikille!
Onko teillä syyslomalle suunnitelmia ja kuka hoitaa kanejanne reissun aikana?