21. tammikuuta 2014

Pepin tarina 2/2 (aikuisikä ja poikaset)

Tässä nyt toinen ja viimeinen osa minun (Pepin) elämästä. Tässä kerromme noin yhden vuoden iästä (johon viimeksi jäimme) tähän hetkeen saakka
 2010
Olin jo vuoden ikäinen, kun minulle ja Pyrylle rakennettiin vanerista aitaus Veeran huoneeseen. Tämä tapahtuma oli minulle oikeastaan aika merkittävä, koska tämän jälkeen olen saanut olla paljon enemmän häkin ulkopuolella kuin aikaisemmin. Kommunikointi Pyrynkin kanssa oli helpompaa, vain yhdet häkin kalterit oli välissä.

2011
Olin juuri täyttänyt kaksi vuotta, kun Veera päätti toteuttaa kauan suunnittelemansa poikueen minulla ja Pyryllä. Minut astutettiin siis lämpimänä juhannuksena 2011 ja silloin alkoi ensimmäinen (ja viimeinen) tiineyteni. Mahani kasvoi kuten myös ruokahaluni, kaikki oli siis oikein hyvin. Veeran isä nikkaroi koppiini aukaistavan kannen, joka oli mielestäni töykeää yksityisyyden rikkomista, mutta Veeran mielestä kätevää tulevien poikasten kannalta. Pitihän niitä jo alkaa valmistella, vaikka poikasten syntyminen ei aivan varmaa oikeastaan vielä ollutkaan. Veera oli kuitenkin alusta alkaen tiineydestäni varma, koska olin muuttunut monella tavalla.

Oli 25. heinäkuuta tiistai, kun poikaset syntyivät. Veeran syntymäpäivä oli 24. päivä, joten poikasten syntyivät helposti muistettavana päivänä. Hän oli juhlinut viikonloppuna syntymäpäiviään ja maanantaina oli tullut pari kaveria yöksi telttaan (Veeran huone oli nimittäin pyhitetty minulle). Kavereiden lähdettyä, illalla, Veera ajatteli kurkata koppiini näkyikö poikasia. Se oli tietenkin hyvä idea, koska kopin uumenista löytyi karvojen ja heinien seasta kolme tervettä kaljua poikasta. Samalla hän huomasi, että olin rakentanut oikein moitteettoman pesän, joka oli vuorattu kirjaimellisesti lattiasta kattoon.

Pipsa erottui poikasista heti pienimäksi ja "emon lellikiksi". Veera oli heti alusta alkaen sitä mieltä, että tahtoo tämän pikkuisen jäävän kotiin Pepin kaveriksi ja toivoi koko sydämestään sen olevan naaras, joka se lopuksi olikin. Pipsa oli ensimmäinen poikanen, joka seurasi n. 1kk iässä minua kopin ulkopuolelle katselemaan päivänvaloa. Hän oli poikasista eniten minua
(poikasena) muistuttava.


Kaksi muuta poikasta olivat hieman pulleampia. Toinen heistä eli nyk. Hertta (entiset nimet Valkovarvas ja Pinokkio). Tämä tyttö oli eniten Pipsaa muistuttava, ainoastaan isompi ja arempi. Hertta oli viimeinen, joka tuli kopista ulos. Väritykseltään Hertta ja Pipsa ovat kumpikin musta x-kirjavia ja asuvat kumpikin kanssani samassa talossa (Hertta tosin Veeran siskon huoneessa).

Toinen pulskista poikasista oli nimeltään Rumpali. Tämä oli muista poikasista eroava väritykseltään, luonteeltaan sekä sukupuoleltaan. Tämä poika oli sininen otter ja selvästi rohkein. Pyryn luonteen se oli perinyt selvästi. Nykyään Rumpali asustelee Veeran siskon luokkalaisen luona.

Poikaset toivat minulle ainutlaatuisen kokemuksen, jota on kiva muistella, koska kaikki meni aivan täydellisen hyvin. Näiden jälkeen minulle jäi onneksi kaveriksi vielä Pipsa ja voitiin sanoa lopullisesti hyvästit tylsälle ja ankealle elämälle. Vaikka häntä oli etenkin murrosiän aikoihin tosi hankala hoitaa, meni se kuitenkin viimeistään puolen vuoden päästä ohi :).

2012-2013
Vuonna 2012 kävin ensimmäisissä näyttelyissäni, jotka olivat Säynätsalossa ja ne olivat JKJY:n järjestämät. Mukana näyttelyssä oli myös Pipsa ja Pyry sekä Veera kaverinsa kanssa. Palkintojen jaossa sain KuMan "kovin ääni" ja siitä heinää sekä herkkupussin.

Olin 3-vuotias, kun päätimme perustaa Pipsan ja Pyryn kanssa tämän blogin. Se oli joulukuussa 2012, mutta vanhimpia tekstejä olemme jo poistaneet. Aluksi postaamisemme oli satunnaista, mutta nykyään  bloggaamisesta on tullut suuri osa elämäämme porkkanan jyrsimisen jälkeen. Kunnon bloggaamisen aloitimme oikeastaan vasta vuonna 2013.

Vuonna 2013 kävin kahdissa näyttelyissä (Häkkilä ja Äijälä). Häkkilässä sain erikoispalkinnon "paras pieni kani", mutta Äijälässä ei mukaan tarttunut yhtään palkintoa. Vaihdoimme myös ruokamme RR:stä Oxbowhun, jota ajattelimme paremmaksi.

2014
Nyt olen 4-vuotias ja toukukuussa täytän viisi! Veeran pappa rakenti vähän aikaa sitten aitaukseemme väliseinän, joten emme käytä enää tehdashäkkejä. Eilen haettiin myös Agri Marketista taas Rabbit Royalia, johon vaihdamme takaisin. Oxbow oli vain heinää tiivistettynä pelletiksi, mutta Rabbit Royalilla kani saa enemmän ravinteita, joita tarvitsee mm. kasvattaakseen lihaksia.

Nyt on toinen ja viimeinen osa tarinastani kirjoitettu. Mitä piditte? Tahdotteko jatkossa lisää tälläisiä?

Peppi-pupu

4 kommenttia

  1. Tosi kiva oli tämä Pepin tarina! :)

    VastaaPoista
  2. Ehdottomasti lisää tämmösii! Ja voi kuinka sulosii noi poikaset oli :3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Ronja :* Ja niin ne oli!

      Poista

Tarkistan kaikki kommentit ennen julkaisua, joten ethän lähetä kommenttiasi suotta moneen kertaan!