18. tammikuuta 2014

Pepin tarina 1/2 (poikasikä)

Olimme jo suunnitelleet, että teemme blogiin Pyryn tarinan, koska se oli sivupalkin äänestyksen mukaan meistä teidän lempikaninne. Minä (Peppi) oli äänestyksessä kuitenkin toinen  ja ajattelimme minun tarinasta tulevan kuitenkin parempi, koska minun nuoruudestani muillakin kuten Veeralla on enemmän muistoja (Pyryn ollessa poikanen Veerakin oli vasta alle kouluikäinen). Tästä on tulossa tosiaan osa yksi sekä kaksi ettei tulisi yhtä aivan liian pitkää postausta. Osa yksi kertoo enemmän minun poikasiästä ja kaksi jatkaa siitä mihin ensimmäisessä osassa jäätiin, tähän hetkeen asti.



Kaikki alkoi siitä, kun Veera tahtoi toisen kanin Pyryn lisäksi.  Uuden kanin olisi oltava naaras, että hän voisi toteuttaa kauan haaveilemansa poikaset.  Hän oli myös päättänyt haluavansa tulokkaan olevan hermeliini ja musta sellainen. Veera oli etsiskellyt äitinsä kanssa sopivaa kasvattajaa kauan Suomen Kaniyhdistyksen sivuilta ja lopulta sellaisia löytyi jopa aika monta. Seuraavaksi soiteltiin kasvattajille. Veera oli juuri siivoamassa Pyryn häkkiä, kun hänen äitinsä tuli kertomaan, että oli sopinut meidän menevän katselemaan Ruutanan kanilaan 2kk täyttänyttä kaninpoikasta, joka omasi värin nimeltä musta otter. Paikka ei ollut edes pitkän matkan päässä, joten pystyimme lähtemään heti.

Oli kuuma sää ja Veera perheineen saapui perille pienelle maatilalle, jossa näkyi olevan monenlaista eläintä. Kasvattaja ohjasi heidät ulkohäkille, jossa minä ja äitini olimme. Kasvattaja kuului kertovan, että olen poikueeni viimeinen poikanen, koska kukaan ei ole tahtonut ostaa minua. Se oli tietenkin ihan ymmärrettävää, kun tarkasteli kokoani. Olin todella pieni ja luut tuntuivat selvästi. Veera piteli minua sylissä ja tunnusteli pehmeää vauvakarvaani. Kasvattaja oli varoittanut, että lähtisin kuulemma helposti pois sylistä, mutta minne minä olisin muka Veeran sylistä tahtonut lähteä. Hän oli jo päättänyt tahtovansa pitää minut, joka oli tietenkin aivan mahtavaa. Minulle ei olisi välttäättä käynyt kovin hyvin, jos kukaan ei olisi minua tahtonut ostaa. Veera tahtoi pelastaa minut ja pistää minut lihotuskuurille.

Lähdimme vähän ajan kuluttua matkaan takaisin uuteen kotiini. Kasvattaja kertoi lähettävänsä paperini myöhemmin postissa, vaikka sellaisia ei ole vieläkään kuulunut. Minua hieman hermostutti, koska olihan matka kuitenkin ensimmäinen automatkani. Ennen saapumista Veeran luo, hän kävi vielä Mustissa ja Mirrissä ostamassa minulle kaiken tarpeelisen (wc-astia, ruokakipot jne.). Kun vihdoin saavuimme kotiin Veera vei minut uuteen häkkiini toipumaan matkasta. Hyvinhän minä toivuin ja vaikka olinkin enimmäkseen kopissa niin kävin myös syömässä ja juomassa hiukan. Veera ei ollut perheestään ainoa, joka oli innostunut uudesta tulokkaasta.  Kaikki halusivat nimittäin katsella, kuinka kävin välillä koppini ulkopuolella. Veeran isä jopa teki minulle kunnollisen kopin vanerista. Hänen pikkusiskotkin keräsivät minulle runsaasti tuoreita ulkoa, olihan silloin kesä.

Syksy tuli kuten myös talvi ja minä olin alkanut lihoamaan oikein mainiosti! Selkäranka kuten myös muut luut tuntuivat normaaleilta ja kaikki sanoivat minun vaikuttavan aivan eri kanilta. Veera oli onnistunut tavoitteessaan ja pelastanut minut. Olin myös oppinut sisäsiistiksi sekä ulkoilemaan valjaissa, joka ei ollut tietenkään ihme, koska olin todella kiltti pupu, vaikka en viihtynytkään sylissä. :) Minun luonne oli suuresta energisyydestäni huolimatta upea, koska olin rohkea ja utelias. Olin myös ulkonäöltäni todella kaunis kuten olen vieläkin. Näiden asioiden huomaamisen jälkeen ei ollut enään epäilystäkään nimestäni. Peppi-nimeä oli Veera miettinyt jo ennen sopivan kanin löytymistä ja minulle se sopi aivan mainiosti.

Postauksen kuvat ovat joskus minusta otettuja kuvia. Seuraavassa osassa kerron mm. siitä, kun minulle syntyi poikasia. Siihen yritän mahduttaa vuodet 2010, -11, -12, -13 ja -14. Silloin ei kuitenkaan tapahtunut montaa ihmeellistä asiaa, joten tuskimpa siitäkään liian pitkä tulee :).

Peppi-pupu

8 kommenttia

  1. Peppiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiii....
    voitko antaa peppille multa 100000000000000000000000 pusua

    VastaaPoista
  2. Kiva ja mielenkiintone postaus! eka kuva on <3333 miten se on noin pieni! myrsky ja lady olivat 2 kertaa isompia kun sun kanit nykyään kun haettiin ne meille :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pieni kokoero siis :D mut kiitos!

      Poista
  3. Peppi on ihana. t: Essi

    VastaaPoista

Tarkistan kaikki kommentit ennen julkaisua, joten ethän lähetä kommenttiasi suotta moneen kertaan!