31. tammikuuta 2014

Tammikuun lopun höpöttelyt

Moi kaikki! Tänään Veera käytti meitä jokaista ulkona purkamassa energiaa, jota meille oli viikon aikana kertynyt oikein kunnolla! Aitauksemmekin hän siivosi myös aivan puhtaiksi, koska hänen kaveri tulee huomenna yöksi. Viikonloppuna saattaa tulla meidän päivä kuvina, jos jaksamme / muistamme / kerkeämme tehdä.  Tuntuu, että viime viikonlopusta olisi ikuisuus, mutta aika menee silti hirveää vauhtia! Viikonloput ja lomat ovat aivan lempiaikaamme, koska silloin Veera kerkeää olla kanssamme paljon. Arkisin koulu vie hänen ajastaan suurimman osan, mutta jaksaa hän silti meitä paijailla ihan mukisematta. Emme taida sitä silti ihmetellä, olemmehan maailman söpöimmät puput <3.

Helmikuulle ei meillä ole mitään suurempia suunnitelmia. Näyttelyitä ei ainakaan Veeran mukaan ole tulossa tänne päin, joten seuraavaksi menemme varmaan PetExpoon. Toivottavasti pakkaset hieman lauhtuisivat niin ulkonakin pystyisimme ulkoilemaan enemmän kuin nyt. 

Estelinjalla meillä menee myös ihan hyvin. Pepillä on hieman liikaa virtaa ja Pipsa on vähän liian hidas, joka ei tietenkään haittaa näin harjoituksissa :). Pyry on innostunut hyppimään oikein kunnolla, mutta hän on niin vanha ettei Veera päästä tätä herraa paljoa esteille. Välillä hyppimisestä ei kuitenkaan ole mitään haittaa, niin hyvässä kunnossa Pyry kuitenkin on!


Pyry, Peppi ja Pipsa

30. tammikuuta 2014

Haaste

Emme yleensä tee haasteita, mutta tiedämme pari blogia, jotka tahtoisin tähän haastaa niimpä teemme tällä kertaa tämän. Uusia kuvia ja kuulumispostausta voitte odotella huomiselle :).

Haasteen säännöt:
1. Jokaisen haastetun täytyy kertoa 11 asiaa itsestään
2. Täytyy vastata haastajan 11 kysymykseen
3. Haastetun täytyy keksiä 11 kysymystä uusille haastetuille
4. Heidän tulee valita 11 bloggaajaa, joilla on alle 200 lukijaa (hups.. taidampa haastaa nyt vain 4 blogia)
5. Sinun tulee kertoa kenet olet haastanut
6. Ei takaisin haastamista

11 asiaa meistä
1. Olemme kaneja
2. Roduiltamme hermeliinejä
3. Lempituoreitamme ovat erilaiset salaatit
4. Lempiherkkuja hernelastut
5. Rakastamme Veeraa
6. Tämä on ensimmäinen blogimme
7. Pyry on sijoittunut näyttelyssä PPK3:ksi
8. Käymme ulkona lähes päivittäin (aina kun sää sallii)
9. Emme yleensä tee näitä 11 asiaa -haasteita, mutta hieman poikkeavampiin haasteisiin vastaamme aina yleensä
10. Viikonloppuna teemme ehkä my day:n
11.  Meistä on aika hankala saada hyviä kuvia, mutta silti pyrimme laittamaan blogiimme pelkästään niitä

Haastajan kysymykset:

1. Mistä sait innostuksesi blogin kirjoittamiseen?
-Tahdoimme jakaa kuviamme ja kuulumisiamme jossain.

2. Häpeätkö mitään, mitä olet tehnyt? Mitä?
-Joskus meinaa hieman hävettää, kun pissaamme vahingossa Veeran uudelle paidalle, mutta ajattelemme sen niin, että oma on vikansa, kun otti meidät syliin uudella paidalla.

3. Oletko hauska, hiljainen, viisas vai sääntöjen rikkoja?
-Olemme ehdottomasti hauskoja! Sen lisäksi Pyry on viisas ja me tytöt olemme välillä sääntöjen rikkojia. Hiljaisia emme ikinä!

4. Jos saisit muuttaa jotain elämässäsi, mitä se olisi?
-Asuisimme erillisessä kanilarakennuksessa, jossa meillä olisi tarpeeksi tilaa myös tavaroillemme.

5. Oletko helposti lähestyttävä ihminen?
-Aloitetaampa vaikka siitä, että emme ole ihmisiä vaan kaneja.. Pyry on meistä helposti lähestyttävin, ei lähde koskaan ulkonakaan pinkomaan pakoon. Pipsa kulkee aikalailla samaa rataa Pyryn kanssa, mutta Peppi on todellakin meistä vaikeasti lähestyttävin.

6. Paras muistosi?
-Varmaan, kun Pipsa sisaruksineen olivat nuoria.

7. Lempivaatteesi
-Tämä kysymys on varmaankin ihmisille suunniteltu, joten jätämme vastaamatta.

8. Kauanko postaamisesi yleensä kestää?
-Nopeimmillaan teemme sen tunnissa, mutta usein sen kirjoittaminen saattaa kestää monta päivää!

9. Tämänhetkinen tavoitteesi?
-Opetella hyppimään esteitä niin, että pääsisimme ehkä joskus tulevaisuudessa kisaamaan.

10. Mihin kiinnität pojassa ensimmäisenä huomion?
-Emme oikein ymmärrä kysymystä.. Poikapuolisessa omistajassa, toisessa kanissa, jossain muussa?

11. Kirja, jonka viimeksi luit?
-Emme osaa lukea, joten viimeksi luettua kirjaa ei meillä oletettavasti ole. Viimeksi taisimme kuitenkin katsella kuvia Aku Ankasta, jota Veera luki.

Haastettujen kysymykset:
1. Parhaat ja huonoimmat puolet bloggaamisessa?
2. Mitä teet ja harrastat lemmikkisi kanssa yleensä?
3. Lemmikkisi lempiherkku?
4. TOP5 lempiblogisi?
5. Onko nykyinen blogi ensimmäinen blogisi? Jos ei, minkälaisia sinulla on ollut aiemmin?
6. Millaisista bannereista pidät blogeissa?
7. Mitä mieltä olet pentutehtailusta?
8. 10 asiaa, joita tarvitsisit tällä hetkellä?
9. Lemmikkeihin liittyvät tavoitteesi?
10. Tärkeintä sinulle bloggaamisessa?
11. 3 kivointa kommenttiasi, joita blogiisi / johonkin edellisistä blogistasi on tullut?


Haastetut blogit:
Kakkuja ja unelmia
Labradorinnoutaja Nero
Marsu Possut
Vauhtihirmut

terveisin: Pyry, Peppi ja Pipsa

29. tammikuuta 2014

Kännykän ja iPadin kätköistä

Heipparallaa! Huomasiko kukaan meidän pienimuotoista taukoamme? Pistimme nimittäin Veeran kirjoittamaan puolestamme postauksia ja niin tulee jatkossakin välillä olemaan. Postauksia tulee kuitenkin nykyiseen tahtiin, kirjoitti kuka hyvänsä :).

Tällä kertaa postauksen kuvat ovat Veeran kännykän ja tabletin kätköistä etsitty. Eivät tule siis olemaan laaduiltaan parhaita, mutta vähän vaihtelua normaaleihin postauksiin! Jokaisen kuvan perään tulee pieni selitys sen ottamistilanteesta.

 Pipsan kuvailua syksyllä Kiian ja Veeran kanssa

Äijälän näyttelyn odottelua

Pupupipareita / Suvin odottelua

Peppi peuhaa lumessa

Talvi tuli sittenkin (Veeran bussipysäkiltä otettu kuva)

Peppi, Pyry ja Pipsa

26. tammikuuta 2014

Porkkanan kuivattamista

Tänään kuivasin kaneille porkkanaa uunissa. Eivät ole vielä aivan valmiit, koska saavat olla vielä yön uunissa jälkilämmöllä, jonka jälkeen annan pupuille. Ainakin tähän mennessä ovat onnistuneet todella hyvin!  Pistän tähän vielä ohjeet, jos joku tahtoo kokeilla kotona lemmikkikaupasta ostamisen sijaan :).

Ensimmäiseksi siis etsit porkkanat ja peset/kuorit ne.

Seuraavaksi leikkaa porkkanoista juustohöylällä tai terävällä veitselle ohuita siivuja.

Kun viipaleet on leikattu, aseta ne leivinpaperille. Ei haittaa vaikka niitä menisi päällekkäin, koska uunissa ne kutistuvat ja rypistyvät. Minulla oli leivinpaperin alla pellin sijasta ritilä, koska siinä ne ovat sopivan ilmavasti.

Uunissa oli alle 50 astetta eli miedolla lämmöllä viimokohdassa mainitsemani ritilän päällä nämä kuivavat parhaiten.

Lopuksi ota porkkanalastut pois uunista. Tästä kohdasta ei ole kuvaa, koska omat porkkanalastuni ovat edelleen uunissa ja tulevat olemaan koko yön. Tarkkaa aikaa en siis osaa sanoa paistamiselle, mutta lastut ovat valmiina rapeita ja selvästi kutistuneita.

Nämä ovat tosiaan hyvää vaihtelua eläinkaupoista ostettaville porkkanalastuille. Kaiken lisäksi näiden tekeminen on helppoa ja halpaa! Suosittelen kaikkia kanin tai jyrsijän omistavia tekemään näitä herkkuja karvakaverilleen :)!

Veera

24. tammikuuta 2014

Talvisia kuvia Pipsasta ja Veerasta


Me (Pipsa ja Veera) kävimme ulkona poseeraamassa pari kuvaa. Nyt tekin sitten näette, miltä tämän blogin pupujen omistaja näyttää :D. Kuvista tuli tällä kertaa ihanan talvisia, koska lunta on paljon ja pakkanen paukkuu. Kovan pakkasen takia emme olleetkaan kovin kauaa. Kuvaajamme Venlankin näpit meinasi jäätyä, joten oli paras tulla sisälle.

Muokkailen tänään meidän esittelysivuja, joten älkää ihmetelkö, jos näyttävät keskeneräisiltä! Sivupalkissa on nyt myös bloggerin lukijapakin alla kuvakkeet, joita klikkamalla voit seurata meitä bloglovinissa sekä blogilistalla.

Veera ja Pipsa

23. tammikuuta 2014

Hermeliini kanirotuna

Tässä postauksessa minä, Veera, kerron omia kokemuksiani sekä tietoa (joita on tässä ajassa paljon kertynyt) hermeliini nimisestä kanirodusta. Kirjoitan tämän nyt erään lukijani (Laura) toiveesta, koska hän hankkii ehkä hermeliinin. Pyrin kirjoittamaan vain varmoja tietoja, mutta korjatkaa toki mikäli olette jostain asiasta eri mieltä :). 


LUONNE
Hermeliinin (niin kuin minkä tahansa muunkin kanin) luonne on yksilöllinen. Ei voi siis sanoa, että kaikki maailman hermeliinit on rasavillejä tai sylivauvoja. Yleisesti ottaen hermeliinit ovat kuitenkin itsenäisiä, sosiaalisia, energiaa omaavia sekä ehkä hieman varautuneita eläimiä. Pienen lapsen sylistä voi hermeliini tietenkin helposti luikerrella pois. Samoin kiinni ottamisen kanssa, jos lapsi yrittää ottaa kania lattialta irti; hieman pelokas ja varuillaan oleva pupu lähtee pinkomaan pakoon, kun sen perässä juostaan kirkuen. En voi kuitenkaan väittää etteikö hermeliini sopisi ensimmäiseksi kaniksi, joka se minulle oli.



ULKONÄKÖ
Ulkonäöltään hermeliini on pieni ja pyöreävartaloinen kani. Korvat ovat tällä rodulla lyhyet kuten myös kuono. Silmät hermeliineillä on suuret ja turkki "normaali". Ei siis mitenkään erikoinen pituudeltaan (hermeliinejä on tosin saatavana myös fuchs turkkimuunnoksella eli pidemmällä turkilla) tai ulkonäöltään. Hermeliinin tunnistaa ulkonäöltään yleensä helposti muista roduista. Hermeliinin paino voi vaihdella siinä puolen kilon ja puolentoista kilon välillä. Hermeliinit ovat kääpiökaneja ja toiseksi pienin kanirotu kääpiöjäniksenjälkeen. Eivät ole siis mitenkään painavaa sorttia ja kaikki jaksavat kantaa kania ilman vaikeuksia :). Täytyy kuitenkin muistaa, että pienelläkin kanilla on paljon voimaa, jolla se voi esimerkiksi potkaista sylissä pitäjää.
 


MUUTA
Hermeliini elää n. 7-10 vuotta, mutta hyvällä hoidolla se voi elää jopa 12-vuotiaaksi. Pena-kani  (joka oli meillä minun ollessa vauva) oli hermeliini fuchs turkkimuunnoksella ja se kuoli vasta 11-vuotiaana.  

Muista, että pienikin kani tarvitsee kovasti liikuntaa! Hermeliini on koostaan riippumatta liikunnallinen kani, joka tahtoo purkaa energiaa. "Liian isoa" häkkiä ei ole olemassakaan!
Hermeliinin kanssa voit harrastaa esimerkiksi näyttelyitä (ulkomuodossa sekä petissä). Hermeliini onkin yksi suosituimmista näyttelykaneista. Näyttelyiden lisäksi voit harrastaa hermeliinisi kanssa estehyppyä.
Veera

21. tammikuuta 2014

Pepin tarina 2/2 (aikuisikä ja poikaset)

Tässä nyt toinen ja viimeinen osa minun (Pepin) elämästä. Tässä kerromme noin yhden vuoden iästä (johon viimeksi jäimme) tähän hetkeen saakka
 2010
Olin jo vuoden ikäinen, kun minulle ja Pyrylle rakennettiin vanerista aitaus Veeran huoneeseen. Tämä tapahtuma oli minulle oikeastaan aika merkittävä, koska tämän jälkeen olen saanut olla paljon enemmän häkin ulkopuolella kuin aikaisemmin. Kommunikointi Pyrynkin kanssa oli helpompaa, vain yhdet häkin kalterit oli välissä.

2011
Olin juuri täyttänyt kaksi vuotta, kun Veera päätti toteuttaa kauan suunnittelemansa poikueen minulla ja Pyryllä. Minut astutettiin siis lämpimänä juhannuksena 2011 ja silloin alkoi ensimmäinen (ja viimeinen) tiineyteni. Mahani kasvoi kuten myös ruokahaluni, kaikki oli siis oikein hyvin. Veeran isä nikkaroi koppiini aukaistavan kannen, joka oli mielestäni töykeää yksityisyyden rikkomista, mutta Veeran mielestä kätevää tulevien poikasten kannalta. Pitihän niitä jo alkaa valmistella, vaikka poikasten syntyminen ei aivan varmaa oikeastaan vielä ollutkaan. Veera oli kuitenkin alusta alkaen tiineydestäni varma, koska olin muuttunut monella tavalla.

Oli 25. heinäkuuta tiistai, kun poikaset syntyivät. Veeran syntymäpäivä oli 24. päivä, joten poikasten syntyivät helposti muistettavana päivänä. Hän oli juhlinut viikonloppuna syntymäpäiviään ja maanantaina oli tullut pari kaveria yöksi telttaan (Veeran huone oli nimittäin pyhitetty minulle). Kavereiden lähdettyä, illalla, Veera ajatteli kurkata koppiini näkyikö poikasia. Se oli tietenkin hyvä idea, koska kopin uumenista löytyi karvojen ja heinien seasta kolme tervettä kaljua poikasta. Samalla hän huomasi, että olin rakentanut oikein moitteettoman pesän, joka oli vuorattu kirjaimellisesti lattiasta kattoon.

Pipsa erottui poikasista heti pienimäksi ja "emon lellikiksi". Veera oli heti alusta alkaen sitä mieltä, että tahtoo tämän pikkuisen jäävän kotiin Pepin kaveriksi ja toivoi koko sydämestään sen olevan naaras, joka se lopuksi olikin. Pipsa oli ensimmäinen poikanen, joka seurasi n. 1kk iässä minua kopin ulkopuolelle katselemaan päivänvaloa. Hän oli poikasista eniten minua
(poikasena) muistuttava.


Kaksi muuta poikasta olivat hieman pulleampia. Toinen heistä eli nyk. Hertta (entiset nimet Valkovarvas ja Pinokkio). Tämä tyttö oli eniten Pipsaa muistuttava, ainoastaan isompi ja arempi. Hertta oli viimeinen, joka tuli kopista ulos. Väritykseltään Hertta ja Pipsa ovat kumpikin musta x-kirjavia ja asuvat kumpikin kanssani samassa talossa (Hertta tosin Veeran siskon huoneessa).

Toinen pulskista poikasista oli nimeltään Rumpali. Tämä oli muista poikasista eroava väritykseltään, luonteeltaan sekä sukupuoleltaan. Tämä poika oli sininen otter ja selvästi rohkein. Pyryn luonteen se oli perinyt selvästi. Nykyään Rumpali asustelee Veeran siskon luokkalaisen luona.

Poikaset toivat minulle ainutlaatuisen kokemuksen, jota on kiva muistella, koska kaikki meni aivan täydellisen hyvin. Näiden jälkeen minulle jäi onneksi kaveriksi vielä Pipsa ja voitiin sanoa lopullisesti hyvästit tylsälle ja ankealle elämälle. Vaikka häntä oli etenkin murrosiän aikoihin tosi hankala hoitaa, meni se kuitenkin viimeistään puolen vuoden päästä ohi :).

2012-2013
Vuonna 2012 kävin ensimmäisissä näyttelyissäni, jotka olivat Säynätsalossa ja ne olivat JKJY:n järjestämät. Mukana näyttelyssä oli myös Pipsa ja Pyry sekä Veera kaverinsa kanssa. Palkintojen jaossa sain KuMan "kovin ääni" ja siitä heinää sekä herkkupussin.

Olin 3-vuotias, kun päätimme perustaa Pipsan ja Pyryn kanssa tämän blogin. Se oli joulukuussa 2012, mutta vanhimpia tekstejä olemme jo poistaneet. Aluksi postaamisemme oli satunnaista, mutta nykyään  bloggaamisesta on tullut suuri osa elämäämme porkkanan jyrsimisen jälkeen. Kunnon bloggaamisen aloitimme oikeastaan vasta vuonna 2013.

Vuonna 2013 kävin kahdissa näyttelyissä (Häkkilä ja Äijälä). Häkkilässä sain erikoispalkinnon "paras pieni kani", mutta Äijälässä ei mukaan tarttunut yhtään palkintoa. Vaihdoimme myös ruokamme RR:stä Oxbowhun, jota ajattelimme paremmaksi.

2014
Nyt olen 4-vuotias ja toukukuussa täytän viisi! Veeran pappa rakenti vähän aikaa sitten aitaukseemme väliseinän, joten emme käytä enää tehdashäkkejä. Eilen haettiin myös Agri Marketista taas Rabbit Royalia, johon vaihdamme takaisin. Oxbow oli vain heinää tiivistettynä pelletiksi, mutta Rabbit Royalilla kani saa enemmän ravinteita, joita tarvitsee mm. kasvattaakseen lihaksia.

Nyt on toinen ja viimeinen osa tarinastani kirjoitettu. Mitä piditte? Tahdotteko jatkossa lisää tälläisiä?

Peppi-pupu

19. tammikuuta 2014

Viljelyä

Ihan ensimmäiseksi tahdon kertoa, että Peppi kirjoittaa tarinansa toisen osan tässä parin päivän sisällä. Älkää siis luulko hänen unohtaneen sitä, vaikka tämä postaus ei liity mitenkään Peppiin ;).

Tänään Veera päätti istuttaa kissanruohoa meitä varten, että saisimme (sitten sen kasvettua) vähän vaihtelua normaaleihin tuoreruokiimme. Siemenet löytyivät jostain varastosta pääsiäisen jäljiltä, koska hän viljelee silloinkin kissanruohoa rairuohon sijaan. Pääsemme siis pääsiäisen aikoihin aina nauttimaan näitä herkkuja, joten miksikäs ei välillä muutenkin. Kissanruohoahan saamme tosiaan syödä, koska se on täysin vaaratonta meille kaneille. Pussissa luki niiden itävän 7-10 päivää, jonka jälkeen niitä voi alkaa leikata meille (tai pussin mukaan kissalle). Toivomme vain, että Veeran kastelutaidot ovat kehittyneet viime kerrasta, jolloin ruohot homehtuivat..

Pipsa-pupu

P.s. Suvin blogissa (http://pikkuisetpitkakorvat.blogspot.fi) on kiva arvonta :)


18. tammikuuta 2014

Pepin tarina 1/2 (poikasikä)

Olimme jo suunnitelleet, että teemme blogiin Pyryn tarinan, koska se oli sivupalkin äänestyksen mukaan meistä teidän lempikaninne. Minä (Peppi) oli äänestyksessä kuitenkin toinen  ja ajattelimme minun tarinasta tulevan kuitenkin parempi, koska minun nuoruudestani muillakin kuten Veeralla on enemmän muistoja (Pyryn ollessa poikanen Veerakin oli vasta alle kouluikäinen). Tästä on tulossa tosiaan osa yksi sekä kaksi ettei tulisi yhtä aivan liian pitkää postausta. Osa yksi kertoo enemmän minun poikasiästä ja kaksi jatkaa siitä mihin ensimmäisessä osassa jäätiin, tähän hetkeen asti.



Kaikki alkoi siitä, kun Veera tahtoi toisen kanin Pyryn lisäksi.  Uuden kanin olisi oltava naaras, että hän voisi toteuttaa kauan haaveilemansa poikaset.  Hän oli myös päättänyt haluavansa tulokkaan olevan hermeliini ja musta sellainen. Veera oli etsiskellyt äitinsä kanssa sopivaa kasvattajaa kauan Suomen Kaniyhdistyksen sivuilta ja lopulta sellaisia löytyi jopa aika monta. Seuraavaksi soiteltiin kasvattajille. Veera oli juuri siivoamassa Pyryn häkkiä, kun hänen äitinsä tuli kertomaan, että oli sopinut meidän menevän katselemaan Ruutanan kanilaan 2kk täyttänyttä kaninpoikasta, joka omasi värin nimeltä musta otter. Paikka ei ollut edes pitkän matkan päässä, joten pystyimme lähtemään heti.

Oli kuuma sää ja Veera perheineen saapui perille pienelle maatilalle, jossa näkyi olevan monenlaista eläintä. Kasvattaja ohjasi heidät ulkohäkille, jossa minä ja äitini olimme. Kasvattaja kuului kertovan, että olen poikueeni viimeinen poikanen, koska kukaan ei ole tahtonut ostaa minua. Se oli tietenkin ihan ymmärrettävää, kun tarkasteli kokoani. Olin todella pieni ja luut tuntuivat selvästi. Veera piteli minua sylissä ja tunnusteli pehmeää vauvakarvaani. Kasvattaja oli varoittanut, että lähtisin kuulemma helposti pois sylistä, mutta minne minä olisin muka Veeran sylistä tahtonut lähteä. Hän oli jo päättänyt tahtovansa pitää minut, joka oli tietenkin aivan mahtavaa. Minulle ei olisi välttäättä käynyt kovin hyvin, jos kukaan ei olisi minua tahtonut ostaa. Veera tahtoi pelastaa minut ja pistää minut lihotuskuurille.

Lähdimme vähän ajan kuluttua matkaan takaisin uuteen kotiini. Kasvattaja kertoi lähettävänsä paperini myöhemmin postissa, vaikka sellaisia ei ole vieläkään kuulunut. Minua hieman hermostutti, koska olihan matka kuitenkin ensimmäinen automatkani. Ennen saapumista Veeran luo, hän kävi vielä Mustissa ja Mirrissä ostamassa minulle kaiken tarpeelisen (wc-astia, ruokakipot jne.). Kun vihdoin saavuimme kotiin Veera vei minut uuteen häkkiini toipumaan matkasta. Hyvinhän minä toivuin ja vaikka olinkin enimmäkseen kopissa niin kävin myös syömässä ja juomassa hiukan. Veera ei ollut perheestään ainoa, joka oli innostunut uudesta tulokkaasta.  Kaikki halusivat nimittäin katsella, kuinka kävin välillä koppini ulkopuolella. Veeran isä jopa teki minulle kunnollisen kopin vanerista. Hänen pikkusiskotkin keräsivät minulle runsaasti tuoreita ulkoa, olihan silloin kesä.

Syksy tuli kuten myös talvi ja minä olin alkanut lihoamaan oikein mainiosti! Selkäranka kuten myös muut luut tuntuivat normaaleilta ja kaikki sanoivat minun vaikuttavan aivan eri kanilta. Veera oli onnistunut tavoitteessaan ja pelastanut minut. Olin myös oppinut sisäsiistiksi sekä ulkoilemaan valjaissa, joka ei ollut tietenkään ihme, koska olin todella kiltti pupu, vaikka en viihtynytkään sylissä. :) Minun luonne oli suuresta energisyydestäni huolimatta upea, koska olin rohkea ja utelias. Olin myös ulkonäöltäni todella kaunis kuten olen vieläkin. Näiden asioiden huomaamisen jälkeen ei ollut enään epäilystäkään nimestäni. Peppi-nimeä oli Veera miettinyt jo ennen sopivan kanin löytymistä ja minulle se sopi aivan mainiosti.

Postauksen kuvat ovat joskus minusta otettuja kuvia. Seuraavassa osassa kerron mm. siitä, kun minulle syntyi poikasia. Siihen yritän mahduttaa vuodet 2010, -11, -12, -13 ja -14. Silloin ei kuitenkaan tapahtunut montaa ihmeellistä asiaa, joten tuskimpa siitäkään liian pitkä tulee :).

Peppi-pupu

16. tammikuuta 2014

Se tuli sittenkin!


Talvi nimittäin! Kävin Veeran kanssa ulkona ja hän otti minusta hieman kuvia. Sain olla ilman valjaita, joten minun oli kiva hypellä terassilla. Emme olleet ulkona kauaa, koska asteita oli melkein 15.  Olen Veeran mielestä oikein kiva kuvattava paitsi, että olen kaunein edestä päin kuvattuna enkä tykkää aina katsella sinne kameraan päin. Se on kuitenkin vain pieni juttu, koska osaan muuten poseerata oikein nätisti.

Sivupalkissa olleen kyselyn perusteella meistä lempikani oli teidän mielestä Pyry! Toisena ja kolmantena  tulivat Peppi ja minä lähes tasaisin äänin. Pyrystä on siispä tulossa lähiaikoina joku elämäntarinapostaus :D. Jos kuitenkin tahdotte elämäntarinapostauksen minusta tai Pepistä niin saatte vielä vaikuttaa siihen kommentoimalla tähän postaukseen, kenen tarinan tahtoisitte kuulla.

Pipsa-pupu

13. tammikuuta 2014

Aitaus muuttuu 2/2 (video)

Vihdoin ja viimein aitaus on valmis ja voimme julkaista tämän toisen osan. Veera on ollut tänään kipeänä, jonka takia oli koulustakin pois, mutta jaksoi silti kuvata sekä editoida meille tänne blogiin PIKAISEN esittelyvideon. Hän yritti karsia videosta kaikki mahdolliset jaarittelut pois, että olennaisen esittely onnistuisi selkeästi, mutta tiiviisti. Meillä on kotona tosiaan ennen näkemätön tilanne, koska tyhjiä/tarpeettomia häkkejä on kaksi, joista toinen on vintissä ja toinen Veeran huoneessa odottamassa uutta asukkia (joka tulee n. 3kk päästä :P). Siirrytäämpä nyt kuitenkin pidemmittä puheitta videoon! Pahoittelen videon laatua ja hämäryyttä, koettakaa kestää :D.


terveisin: uudessa aitauksessa asustelevat pupuset
p.s. Kiitokset upeasta aitauksesta kuuluu Veeran papalle (joka teki väliseinän) sekä hänen isälle (joka kiinnitti sen)!

(Pssst, tässäkin blogissa on kiva arvonta)

11. tammikuuta 2014

Aitaus muuttuu osa 1/2

Tänään kello kuusi tuli Veeran pappa tuomaan hänen tekemän väliseinän kanien aitaukseen. Väliseinässä on alhaalla läpinäkyvää pleksiä ja ylempänä pienisilmäistä verkkoa. Huomenna, kun Veeran isä tulee kotiin hän saa kiinnittää sen niin, että meidän häkit voidaan ottaa pois aitauksesta ja voimme jäädä asustelemaan aitauksen omille puolillemme (Peppi ja Pipsa vasemmalle ja Pyry oikealle). Veerakin odottaa jo kovasti pääsevänsä järjestämään tavaroita uudistuneeseen aitaukseen. Kun se on valmis (luultavasti huomenna) pistämme tänne Aitaus muuttuu osa 2/2 -postauksen joko videona tai kuvina. Kumpana te tahtoisitte nähdä sen? Postauksessa tulemme esittelemään, miltä aitaus näyttää valmiina, vaikka tietenkin se tulee vielä siitä "valmiista" muuttumaan (tunnettehan Veeran...).

terveisin: kohta uudistuneessa aitauksessa asuvat puput 

8. tammikuuta 2014

Pieniä kuulumisia

Näin aluksi joudun valitettavasti kertomaan, että minun ja Ladyn poikasia ei ole vielä syntynyt eikä siis luultavasti tulekaan. Veera kuitenkin aikoo sopia Suvin kanssa piakkoin meille uuden tapaamisen, jolloin he yrittäisivät astuttaa Ladya minulla uudelleen. Saattaa tietenkin olla, että olen liian vanha saamaan poikasia, mutta sopiihan sitä kuitenkin yrittää.

Aitaukseemme on joka tapauksessa tulossa väliseinä verkosta ja pleksistä, jolloin tehdashäkit voidaan ottaa sieltä pois ja voimme asua vapaina aitauksen omilla puolillamme ympäri vuorokauden. Sitten, kun tämä uudistus tehdään tulee tänne uudesta aitauksesta esittelyvideo. Sitä voitte odotella ehkä ensi viikolle.

Lopussa tahdon vielä kiittää 117 ihanaa lukijaa, jotka ovat kiinnostuneet blogistamme ja alkaneet seurailemaan meidän puuhia näin tietokoneen välityksellä. Suuri kiitos siis teille! :*

Terveisin: Pyry

6. tammikuuta 2014

Arvonta 100 lukijan kunniaksi

Tämän arvonnan palkintoja emme itsekään tiedä etukäteen, koska ostamme ne voittajien lemmikkitilanteen mukaan. Voit osallistua omistit mikä tahansa lemmikin/kotieläimen tai vaikka et omistaisi yhtään eläintä. Ainoa vaatimus on, että olet lukija!

Tietoa arvonnasta: 
-vain blogin rekisteröitynyt lukija saa osallistua
-viimeinen osallistumispäivä on pe 7.2.14 (että kaikki kerkeävät varmasti osallistua)
-kanit vetävät voittajat arpalipukekasasta
-ilmoitamme voittajalle sähköpostitse sekä pistämme voittajat blogiin 8. tai 9.2.14
-voittajia arvotaan kaksi
-minä maksan postikulut eli osallistuminen on teille ilmaista

Osallistuminen:
Saadaksesi 1. arvan kommentoi tähän postaukseen lukijanimesi, sähköpostisi sekä mitä eläimiä omistat/lempieläimesi, jos et omista eläintä. 

Saadaksesi 1. arvan lisäksi 2. arvan sinun täytyy mainostaa arvontaa blogissasi alhaalla olevalla kuvalla sekä linkillä blogiimme. Muista pistää postauksen (jossa mainostat arvontaa) linkki kommenttiin!

Lopuksi pistät vielä eläimesi (jos sinulla siis sellainen on) mahdolliset allergiat sekä onko sinulla 1 vai 2 arpaa.

Esimerkki:
Lukijanimeni: elli esimerkki
Sähköpostini: elli.esimerkki@esimerkkisäpö.com
Eläimeni: koira ja kissa
Mainostus: ellinblogi.blogspot.com/arvontamainos
Eläimieni allergiat: ei ole
Osallistun siis 2 arvalla!

Mainostuskuva: (klikkaa isommaksi)

Onnea kaikille osallistujille!!

4. tammikuuta 2014

Frettien paremman tulevaisuuden puolesta

Vaikka fretit ei meille kovin tuttuja ole eikä varmasti tule olemaankaan (ei meillä ole siis mitään frettejä vastaan, mutta: näätäeläimet + me kanit = ei hyvä yhdistelmä) tahdomme Veeran kanssa taistella frettien paremman tulevaisuuden puolesta. Ethän siis sinäkään osta frettiä ellet tiedä sen olevan  Suomen frettiliiton hyväksymältä kasvattajalta? Kampanjan hyvän asian puolesta on aloittanut tämä blogi, sieltä löydät asiasta myös lisää tietoa.


Seuraavaa "oikeaa" postausta tänne on odotettavissa huomiselle tai maanantaille, jolloin Veera on vielä lomalla :).

3. tammikuuta 2014

Esteilyä ulkosalla

Tänään hypimme esteitä ulkona (jonne oli satanut hieman lunta!) niin kuin kuvista ja otsikosta saattoi joku jo päätellä, mutta emme jostain syystä hyppineet yhtä hienosti kuin aiemmin sisällä. Saattaa tietenkin johtua siitä, että oli viileää (0 astetta) sekä nämä olivat ensimmäiset ulkotreenimme. Oli Veera meihin kuitenkin ihan tyytyväinen! Pipsa hyppi hyvin vaikkakin aika kömpelösti, Pyryä kiinnosti enemmän ruoho ja Peppi tajusi, miten hauskaa esteiden kiertäminen on.

Aamulla Veera siivosi häkkimme, aitauksen ja ulkohäkin, jonka hän tahtoisi sisälle kaninpoikasta varten. Hän suunnitteli, että jakaisi aituksen kahtia ja ottaisi tehdashäkit kokonaan pois käytöstä. Ellei Veeran isä anna hänen tuoda ulkohäkkiä kaninpoikaselle niin sitten toinen tehdashäkeistä pääsee siihen käyttöön. Poikasten pitäisikin syntyä huomisen ja tiistain välisenä aikana, joten pistäkää kaikki peukut pystyyn!

Terveisin: ulkona (toivottavasti joskus)  hyppivät estepuput :3