2. heinäkuuta 2013

Ei enää ikävä

Meille kerkesi tulla jo hieman (oikeastaan toosi paljon) ikävä Veeraa, joka oli perheensä kanssa karavaanarireissussa. Kävihän Veeran mummo ja pappa uskollisesti meitä hoitamassa, mutta eihän se ole kuitenkaan sama asia kuin Veera, ymmärrätte kai. Mummolle ja papalle Veera oli kirjoittanut hienot hoito-ohjeetkin, joiden ansiosta meitä hoidettiin ammattitaitoisesti. Eräs anonyymi pyysikin, että kertoisin hieman kanin hoidosta ja ajattelin kertoa siitä enemmän ensi postauksessa. Tässä kuitenkin lista, jossa joitain ohjeita:
Tänään Veera kuitenkin palasi! Voi sitä iloia, kun kuulimme auton asuntovaunuineen peruuttavan pihaan. Ninja alkoi määkiä ja pomppia pitkin poikin. Mekin pompimme pitkin poikin häkeissämme. Ensimmäiseksi Veera meni paijailemaan Ninjaa ja syötti sille näkkileipää. Heti, kun Veera astui aitaukseen lampaat juoksivat hänen luo. Seuraavaksi tuli se paras hetki. Veera tuli meidän luokse. Hän syötti meille kurkkua ja näkkileipää sekä päivitteli kuinka hyvin meitä oli hoidettu ja kuinka hyvin olimme pärjänneet. Veera otti Pyryn ulos syömään ruohoa ja leikkimään. Meitäkin hän helli oikein paljon. Ja lisää huomenna!

Nyt olemme iloisia
Me, Peppi, Pyry ja Pipsa