23. joulukuuta 2016

Vuosi 2016 (Miten meni noin niinku omasta mielestä?)

Vuosi lähenee loppuaan aivan uskomattomalla vauhdilla. Melkein hävettää kirjoittaa tänne mitään, kun viimeisin elonmerkki on kesäkuulta. En kuitenkaan usko, että tämä pidemmän puoleinen tauko estää minua tekemästä jo perinteeksi muodostunutta vuosikatsausta, joka ennen kaikkea selkeyttää omia ajatuksiani ja jää tänne muistoksi itselleni. Lisäksi tämä on luontevin keksimäni tapa päivittää teille vähän kuulumisia - missä mennään, onko meillä kaikki hyvin? Alustuksena voin jo sanoa, että tänä vuonna on tapahtunut ihan hurjan paljon kaikkea uutta, jonka takia myös tämä blogi on jäänyt taka-alalle. Puput ovat kuitenkin edelleen saaneet suurimman osan ajastani, ja Raimo, Peppi, Pipsa sekä siskoni kani Jiia voivat aivan mainiosti! Katsotaanpa kuitenkin mun itselleni vuoden alussa asettamiani tavoitteita:


Raimo:

- pysyä terveenä ja hyvässä kunnossa
Terveenä Rampe on pysynyt ihan koko vuoden, eikä sillä kyllä ole ikinä suurempia sairastamisia ollutkaan. Myös kunto on pysynyt hyvänä ja muutenkin Raimo-pupulle kuuluu tosi hyvää!

- pärjätä hyvin näyttelyissä
Tänä vuonna ollaan käyty petteilemässä vain ShowLinkPets-messuilla täällä Jyväskylässä, jossa Raimo sijoittui upeasti BIS 3 ja hienolla suorituksellaan myös avointen urosten luokkavoittajaksi. Uskon, että menestystä olisi tullut enemmänkin ellei tämä RHD-virus olisi lähtenyt leviämään. Meille nämä näyttelyt eivät kuitenkaan ole niin tärkeitä, että lähtisin kanien turvallisuutta ja terveyttä niiden takia riskeeraamaan.

- esteillä kotona ja muutamissa kisoissa
Kotona ollaan esteilty jonkin verran, about kerran kuussa ja Raimo hyppii hienommin kuin koskaan! Myös keväällä Jyväskylän kisoissa Raimon hyppyinnostusta päästiin todistamaan, kun poitsu hyppäsi helpon suoran kahdella virheellä. Tämän kohdalla ajattelen kuitenkin samaa kuin näyttelyistä: tartuntariski on olemassa ja en näe tarvetta hypyttää kania kisoissa, kun kotonakin sitä pystyy harrastamaan.

Tahdon kuitenkin muistuttaa, että jokainen omistaja ajattelee varmasti oman kaninsa parasta ja tekee omalta kannaltaan parhaat päätökset näiden tapahtumien suhteen. En siis tuomitse kenenkään toimintatapaa ja näissä asioissa ei ole vain yhtä oikeaa tapaa menetellä.

- kokeilla vielä pituushyppyä ja oman ennätyksen (130cm) parantamista
Pituushyppyä ei olla tänä vuonna ehditty testata, joka harmittaa kyllä vähän itseäkin, kun Raimo siitä ehti viime vuonna jo kovin innostua. Saa nähdä, jos vaikka ensi vuonna vielä päästäisiin sitä kokeilemaan.


Peppi:

- viettää onnellista seniorielämää
Onnellista seniorielämää on Peppi kyllä ehdottomasti elänyt ja ensi keväänä pieni on jo 8 vuotta! En voi sanoa etteikö vanheneminen näkyisi Pepissä, mutta on se kyllä melkoinen teräsmummo ja virtaa vielä riittää. Ainakin itse olen huomannut, että kanin vanhetessa se ei enää ole samanlainen jääräpää kuin nuorena ja arvostaa enemmän myös ihmisen huomiota. Nykyään viettäessäni aikaa kanieni kanssa on Peppi ensimmäinen, joka tahtoo silityksiä ja syliin.

- rauhallista esteilyä kotona
Esteitä ei olla ainakaan kesän jälkeen Pepin kanssa enää kokeiltu ja tämä kani pääseekin nyt täysin ansaitulle lomalle kaikenlaisesta matkustamisesta ja näyttelyistä. Estekisoissahan ei koskaan olla tämän neidin kanssa käyty, mutta näyttelyitä kierretty senkin edestä. Virtaa ja intoa pääsee onneksi purkamaan myös turvallisesti kotona ja pihassa. :)

- pitää massaa yllä vanhentumisesta huolimatta
Tässä tavoitteessa ollaan ainakin melkein onnistuttu. Peppihän ei koskaan mikään pullea pupu ole ollut, ennemminkin todella siro ja solakka, eikä se  siitä ole juurikaan vuoden aikana laihtunut. Nyt viime aikoina olen kuitenkin pientä muutosta huomannut, ja siihen olen Pyryn jälkeen osannut valmistautuakin. Toisaalta Pyryllä aiemmin toiminut ruoan vaihtaminen on tässä tilanteessa hankalampaa, kun kaneja on kolme ja ne syö vierekkäisistä kupeista... Ei onneksi mitään akuuttia hätää vielä ole joten ehdin suunnitella tähän ratkaisua.

- syödä enemmän heinää
Heinän syönti on meillä ehdottomasti lisääntynyt ja kaikki kanit syövät sitä varmasti vähintään suositusten mukaisesti, luultavasti vielä enemmän. Lisääntyneen heinänsyönnin huomaa myös papanoista, jotka ovat kasvaneet ja muuttuneet vaaleammiksi.


Pipsa:

- lihaksien lisääminen ja mahan pitäminen kurissa
Maha on pysynyt kurissa ja lihaksia ollaan jossain määrin onnistuttu lisäämään eli ainakaan huonompaan suuntaan ei olla tämän tavoitteen kanssa viime vuodesta menty.

- leppoisia ja terveitä kaninpäiviä
Terveenä ollaan Pipsankin kanssa pysytty, ainoastaan keväällä käytiin eläinlääkärissä ottamassa hilsepunkkikarkoite kaikille pupuille, kun Pepillä oli hieman normaalia enemmän hilsettä.

- lisää sylittelyä
Tämäkin pikku tyttö on jo viisi vuotta ja luonne on rauhoittumassa samalla tavalla kuin Pepillä. Toisaalta Pipsa on aina ollut luonteeltaan ystävällinen ja kiltti ihmiselle. Sylittelyä ollaan siis harrastettu myös tänä vuonna paljon ja muutoksen huomaa esimerkiksi kynsiä leikatessa tai hampaita tarkistaessa, jotka sujuvat nykyään paljon paremmin kuin ennen.

- enemmän papanoita vessalaatikkoon -> sisäsiisteyden lisäämistä
Hmm... mitähän tähän sanoisi? Ei mun kanit mitenkään erityisen sotkuisia ole, mutta papanoita löytyy silti myös vessan ulkopuolelta. En tiedä kenen ne ovat, onko syyllinen Pipsa, Peppi, Raimo vai ehkä vähän jokainen, mutta uskon sen johtuvan siitä, että asuvat kolmestaan ja jokainen tahtoo merkata "omia paikkoja" tai reviiriään. Tiedä sitten mikä todellinen syy on: saattavathan ne tehdä sitä ihan kiusallaan! :D



Jiia:

- käydä estekisoissa ja hyppiä kotona uusilla esteillä
Myös Jiia kävi maaliskuussa Jyväskylän kisoissa, mikä oli itsellekin aika jännä kokemus ohjata kania vaikealla suoralla, kun kisoissa oon käynyt aiemmin vain helppo-tasoisen Raimon kanssa. Ihan positiivinen fiilis myös Jiian kohdalta jäi, ja kotona ollaan pitkin vuotta myös harjoiteltu juurikin noilla uusilla esteillä.

- elää korkea-arvoista elämää siskoni ainoana kanina
Tää kohta on kyllä ehdottomasti suoritettu! Jiia rakastaa elämäänsä Venlan ainoana prinsessapupuna: se saa päivittäin niin paljon huomiota ja seuraa, että paremmin ei varmasti voisi mennä. Huoneessa se juoksee vapaana aina, kun Venla ei nuku tai ole koulussa, ja tervehtii iloisena heti ovella, jos joku vieras tai muu perheenjäsen tulee käymään neidin valtakunnassa. Jiia on kyllä todella sosiaalinen pupu ja mielellään hyppää sängyllekin viereen, jos Venla siellä makoilee.

- ulkoilla paljon 
Ulkona ollaan käyty aina välillä säiden salliessa, varsinkin kesällä, kun jää ei vielä peittänyt maata.

- hankkia uudet valjaat ja pidempi hihna
Tää asia on ollut mun to-do-listalla aivan liian pitkään ja se pitäisi kyllä saada hoidettua. Onhan Jiialla tietenkin valjaat ja hihna, mutta hyvän valjaiden/hihnojentekijän löytyessä tilaisin mielelläni uudet. Jos joku tietää niin suosituksia näistä myyjistä saa mulle vinkata: en usko että hinta on mikään ongelma, mutta nätit ja toimivat valjaat sekä pitkä hihna olisi hakusessa.




Omistaja:

- järjestää onnistuneet estekisat Jyväskylään
Uskomattoman hienoa, että nämä Minnan ja minun järkkäämät kisat onnistui viime maaliskuussa taas niin hienosti ja osallistujiakin saatiin paikalle juuri mukava määrä.

- kehittyä bloggaamisessa, valokuvaamisessa, kuvankäsittelyssä sekä tietenkin kaninomistajana
Kaninomistajana kehityn tietenkin kokoajan, ja tänäkin vuonna olen oppinut paljon uutta lukemalla kaniaiheisia keskusteluja Facebookista, juttelemalla muiden kaninomistajien kanssa sekä tietenkin touhuamalla omien pupujeni seurassa. Bloggaaminen, valokuvaaminen ja kuvankäsittely ovat ehdottomasti asioita, joista tahtoisin oppia lisää, mutta tämä vuosi ei ollut niiden suhteen kaikkein antoisin, kun bloginpito jäi vähemmälle eikä ilman blogia tullut kuviakaan otettua niin paljoa.

- hankkia kesällä kunnon järkkäri nykyisen minijärkkärin rinnalle
Tilaisuus minulla tähän oli, mutta päätin, että tämän hankinnan teen vasta kun sitä oikeasti tarvitsen. Ja hyvä niin! Tämän syksyn aikana käytin minijärkkäriäni vähemmän kuin koskaan sen elinaikana, joten uudelle järjestelmäkameralle tuskin olisi ollut käyttöä.

- viettää hauska rippileiri
Sen ehdottomasti tein! Vaikka olin kuullut erilaisia tarinoita entisiltä rippikoululaisilta, en olisi koskaan arvannut sen olevan niin hauskaa. Uskon rippileirin olleen yksi vuoden hauskimmista viikoista, ja lisäksi sain monta hyvää ystävää, joita olisin tuskin löytänyt ilman tätä kokemusta.





- pärjätä koulussa ja aloittaa viimeinen vuosi yläasteella
Koulussa olen pärjännyt jopa yli omien odotusteni ja nyt viimeisenä vuonna pyrin pitämään vain saman tason päästäkseni toivomaani lukioon. Myös viimeisen vuoden yläasteella aloitin tänä syksynä, tosin se ei ollut minusta itsestäni kiinni vaan sinne oli oikeastaan pakko mennä.

- käydä ainakin yhdellä ulkomaanreissulla
Kyllä, kävin muutama kuukausi sitten Espanjassa ja se oli varmasti paras matka ikinä! Tämä oli siis koulun kautta tapahtuva viikon reissu, jonka vietimme jokainen oppilas omassa isäntäperheessä. Oli hauskaa päästä käyttämään englannin ja myös espanjan kieltä, sekä tutustua espanjalaisen perheen tapoihin sekä tietenkin ihmisiin. Varmasti lähden uudestaan samankaltaiseen reissuun, jos vaan joskus saan mahdollisuuden.





- mopokortti ja skootterin hankinta
Skootterin onnistuin hankkimaan muistaakseni jo helmikuussa ja heinäkuussa heti syntymäpäiväni jälkeen ajoin mopokortin. Loppukesä ja syksy helpottuivatkin huomattavasti, kun liikkuminen paikasta toiseen onnistui helposti ja nopeasti.

- saada kesätöitä
Tätä listaa tehdessä olin lähes varma, että tämä kohta ainakin jää suorittamatta, mutta ei! Niin vaan koko viime kesän työskentelin pitopalvelussa eli valmistin erilaisia ruokia ja tarjoilin niitä sitten juhlissa.


Kaikin puolin tämä vuosi siis onnistui yli kaikkien odotusteni ja ensi vuodesta toivon vähintään vastaavanlaista. Erityisiä asioita, joita ensi vuodelta tiedän varmaksi on lukioon siirtyminen ja syksyllä ehkä joku perheen lomamatka ulkomaille. Myös Mikael Gabrielin keikkaliput hommasin ensi maaliskuulle, mutta muuten suunnitelmia ei vielä juurikaan ole. Kanien kanssa toivon viettäväni mahdollisimman paljon aikaa ja olisi hienoa, jos kaikki pysyisivät terveinä ja muutenkin hyvässä kunnossa. Hienoa, jos joku jaksoi lukea tämän postauksen - jos toivotte tänne blogiin jotain sisältöä tulevaisuudessa niin kertokaa ihmeessä. Ainakin joitain valokuvia tulen luultavasti tänne tallentamaan, jos saan aikaiseksi pupuja kuvata ja sää olisi hyvä. Muuten tahdon toivottaa teille kaikille todella hyvää joulua ja uutta vuotta!

26. kesäkuuta 2016

Juhannus + vinkkejä kesähelteelle

Toivottavasti teidän juhannus meni hyvin, täällä ainakin söimme paljon, poltimme kokkoa ja nautimme kauniista säästä. Puput saivat keskikesän kunniaksi suuren nipun oksia, horsmia ja voikukkia pihalta. Paljon aikaa kanit ovat myös viettäneet ulkohäkissä ja -aitauksessa, koska lämpötila on noussut korkeaksi etenkin talomme yläkerrassa, jossa pupuni majailevat. Myös erilaiset viilennyskonstit on pitänyt palauttaa mieleen ja käyttää hyödyksi, että kanitkin pystyisivät nauttimaan lämpimistä kesäpäivistä. Tässä meidän juhannuksen TOP 3 toimivimmat keinot:

  1. Tuuletin on ollut huoneessani kovassa käytössä ja varsinkin tehokas tuuletin onnistuu laskemaan huoneen lämpötilaa huomattavasti. Huomaathan, että etenkään kovaa puhaltavaa tuuletinta ei kannata laittaa kanin tasoon niin, että se puhaltaa suoraan pupuun (suoraan kaniin kohdistuva viima saattaa vilustuttaa kanin).
  2. Viileät pullot ja laatat olivat meille suuri apu jo viime kesänä. Laita siis pakkaseen vedellä täytetty pullo tai keraaminen laatta ja anna sen viilentyä. Ainakin meidän puput rakastavat makoilla näiden viileiden pullojen ja laattojen vieressä. Jos pullo/laatta jää pakastimeen pitkäksi aikaa ja tuntuu liian kylmältä, sen päälle voi laittaa esimerkiksi pyyhkeen ja laittaa pyyhkeen kanssa kanin aitaukseen.
  3. Viileä vesi on kuumuudesta selviämisen A ja O. Hellepäivinä kannattaa vaihtaa kanin juomakuppiin/-pulloon raikasta vettä useamman kerran päivässä, koska ainakin meillä vesi meinaa lämmetä aika nopeasti. Kuumalla kelillä kania voi viilentää myös sivelemällä viileää vettä varovasti kanin selkäkarvoille.
Jakakaa kommenteissa myös teidän hellevinkit - ne tulevat varmasti tarpeeseen! 

Mun kesä jatkuu nyt juhannuksen jälkeen rippileirillä, jonne lähden jo maanantaina. Kuten arvata saattaa, leiriviikolta eikä sitä seuraavalta (konfirmaatio) viikolta kannata odottaa postauksia. Tämän jälkeen olen kuitenkin suunnitellut kuvaavani tänne blogiin esimerkiksi jotain Kanien päivä -videon tyylistä. Miltä tuo kuulostaisi?


7. kesäkuuta 2016

Lomalla viimeinkin

Pari päivää sitten oli aika lopettaa kouluhommat ja siirtyä täysin ansaitulle kesälomalle. On kyllä ihanaa, kun aikaa riittää pakollisten hommien lisäksi myös rentoutumiseen ja kanit saavat normaalia enemmän huomiota. Tällä hetkellä ulkona on kylmä ja sataa räntää, mutta eiköhän ne lämpimätkin kelit sieltä tule, kun lähestytään heinäkuuta. Mitään kovia helteitä en kaninomistana tietenkään toivo, mutta olisi se mukavaa saada lämpömittari edes lähelle kahtakymmentä.

Kanit voivat hyvin ja ovat iloisia saadessaan voikukkia sekä muita kesän tuomia herkkuja. Kevään aikana meidän kaniporukkaa on vaivannut hilsepunkki, joka huomattiin ensin Jiialla ja lopulta minunkin kanit vietiin eläinlääkärille lääkittäväksi. Nyt kaikki ovat kuitenkin terveitä ja toivottavasti myös pysyisivät terveinä.

Olemme hyvässä asemassa myös tällä hetkellä jylläävän RHD2-viruksen kannalta. Täällä Keski-Suomessa puput saavat siis ulkoilla ja syödä pihalta haettua tuoreruokaa ainakin toistaiseksi. Lisää tietoa taudista voi lukea täältä ja tautia koskevaa spekulointia voi suorittaa esimerkiksi Facebookin Kanit-ryhmässä.


Uskon, että ilman koulua ehdin päivittelemään tänne blogiinkin jotain erikoisempaa. Nyt tahdon kuitenkin toivottaa kaikille oikein aurinkoista kesää!

10. toukokuuta 2016

Kisailua Jyväskylässä 23.4.

Mulla oli ajatuksena kirjoittaa tämä postaus jo aikaisemmin, mutta lauantai-iltana kisoista palauduttuani mulle nousi korkea kuume. Yli viikon kestäneen influenssan jälkeen täytyikin sitten palata takaisin kouluelämään ja kiriä muita kiinni vähän joka aineessa. Parempi kuitenkin myöhään kuin ei milloinkaan, nyt on siis vielä ihan sopiva hetki kerrata tänne parin viikon takaisia tapahtumia.

Heräsimme aamulla aikaisin pakkaamaan laukkuja ja valmistelemaan bokseja. Olin ollut edellisen illan töissä, joten aamulla oli vielä paljon valmisteltavaa, onneksi kisamatka kesti tällä kertaa vain muutaman minuutin! Kentälle saavuimme jo yhdeksältä ja olimme ihan tarkoituksella ensimmäisiä. Ennen muiden tuloa ehdimme hyvin siirtää jalkapallomaalit sivummalle ja harjoitella koulun avainlätkän käyttämistä.

Viidentoista minuutin päästä alkoi porukkaa valumaan paikalle. Ensimmäisenä tuli tietenkin Minnan poppoo ja esteet, joista päästiin kokoamaan ensimmäisenä vaikeaa suoraa. Tässä luokassa hypytin siskoni kania Jiiaa, jonka kanssa olimme kisoissa aivan ensimmäistä kertaa. Oli aika jännää ohjata muuta kuin helpossa hyppivää kania, kun aiempaa kokemusta löytyi vain Raimon kanssa kisaamisesta. Meillä meni kuitenkin yllättävän hyvin: ensimmäinen kierros mentiin kolmella ja seuraava neljällä virheellä. Jälkimmäinen kierros meillä meni kyllä paljon sujuvammin, vaikka virheitä tulikin enemmän.




Jiian lisäksi mukanani oli tietenkin Raimo, vaikka sen mukaanottamista hieman mietinkin. Ajattelin kuitenkin kisojen olevan niin lähellä, että ei meillä olisi ainakaan mitään menetettävää. Ennen radalle pääsyä ehdin jo vähän varoitella katsomaan tulleita kavereitani, että tämä kani ei sitten yleensä hypi kovin hienosti, mutta niin vaan se osasi taas yllättää! Lämpässä jo huomasin, että nyt on pojalla hyvä asenne ja radalle päästyään se loikki hienosti esteitä. Ensimmäinen kierros jouduttiin lopettamaan, kun Raimon hyppyinto loppui ja se meni kolmen peräkkäisen esteen läpi. Saimme kuitenkin jatkaa radan loppuun ja heti suorituspaineiden lähdettyä se hyppi tosi innokkaasti lopetusesteelle saakka.



Seuraavalle kierrokselle menimme aika paljon korkeammilla odotuksilla, eikä jouduttu pettymään! Raimo hyppi radan vain kahdella virheellä ja ihmettelen vielä tätä kirjoittaessakin asiaa aivan suu auki. Maaliiin päästyämme jouduin varmistamaan tuloksemme eri henkilöiltä monta kertaa, koska en voinut uskoa näin hienoa suoritusta, vaikka odotukset olivatkin korkealla. On outoa ajatella, että jos Raimo olisi tehnyt yhden virheen vähemmän niin meillä olisi jo ensimmäinen klassaus! Jollekin tämä hehkutus saattaa kuulostaa tosi oudolta, jos omat kanit pääsee radat aina puhtaasti ja jos ei ole Raimon aiemmista esteilyistä kuullut, meille tämä oli kuitenkin tosi iso juttu. Tuon pojan estehyppy on vaan aina ollut sellaista hauskanpitoa eikä todellakaan hyvien tulosten saamista, ja paras tulos ennen tätä päivää on ollut muistaakseni neljä virhettä, ellei enemmänkin. Nyt on kuitenkin tosi hyvä fiilis ja varmasti mennään vielä uudestaan kokeilemaan kisoissa hyppimistä. Raimon suoritus on tosin niin paljon päivän hyppyhaluista kiinni, että joskus se menee tosi hienosti ja joskus ei ollenkaan, en siis voi olla varma että ensi kisoissa menee yhtä hyvin kuin tällä kertaa.




Päivä meni siis hienosti! Söimme munkkia ja joimme simaa, vaikka emme vappukisoja saaneetkaan. Päivän sää ei ollut eduksemme vaan taivaalta satoi rakeita, vettä ja lunta, mutta se ei menoa onneksi haitannut. Seuraavat kisat aiomme pitää Jyväskylässä viimeistään loppukesästä, suosittelen kyllä kaikkia tulemaan paikalle. Kenttä on tosi hyvä ja kokoonpano mukavan pieni, ei siis niin valtava kuin Etelä-Suomen suurkisoissa. Onneksi olkoon, jos jaksoit lukea koko postauksen loppuun ja toivottavasti myös sulla oli kivaa, jos olit Jyväskylän kisoissa!

Kuvat © Tessa